maanantai 27. helmikuuta 2017

The 5th season

Siinä missä Suomessa on viime päivinä itketty menetettyjen kultamitalien perään ja nautittu laskiaispullia, Saksassa on startattu "viidennen vuodenajan" eli karnevaalien loppuhuipennukseen. Aikoinaan ennen Saksan vaihtoani minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että Saksassa ylipäätään vietetään karnevaaleja ja vasta viime päivinä olen herännyt kunnolla siihen, että millaisessa mittakaavassa tämä kaikki oikein vielä tapahtuu! Saksalaiset rakastavat karnevaalejaan, jolloin lapsilla on koulusta vapaata ja karnevaalirieha hiipii työpaikoillekin. Karnevaalit eivät ole vain lasten ja nuorten juhla, vaan osallistujia on vauvasta vaariin. Voisinpa jopa väittää, että se hieman vanhempi karnevaaliväki ottaa tästä juhlasta kaikkein eniten irti.

Saksassa karnevaalikausi julistetaan virallisesti alkaneeksi jo edellisen vuoden marraskuussa, tarkemmin ottaen 11.11. kello 11:11, jonka jälkeen karnevaalien juhlinta pikkuhiljaa huipentuu tuhkakeskiviikkoa edeltävän maanantain karnevaalikulkueeseen. Adventin- ja joulunajan jälkeen karnevaaliväki ja siitä koostuvat komiteat ja yhdistykset pitävät tapaamisiaan, joissa lauletaan karnevaalilauluja, näytellään ja pidetään puheita. Reininlaakson alueella suurimmat karnevaalikaupungit ovat Köln, Düsseldorf, Frankfurt ja Mainz, joista Kölniä voitaneen pitää alkuperäisenä ja vanhimpana karnevaalikaupunkina.


Kuten Suomessakin laskeudutaan laskiaisena pääsiäistä edeltävään pastoon (ainakin noin ajatuksen tasolla), ovat karnevaalitkin saaneet alkunsa paastoaikaa edeltävästä ilottelusta runsaan ruoan ja juoman sekä laulun ja tanssin merkeissä. Karnevaaliviikolla kaupungin kaduilla vilisee mitä eriskummallisempaa väkeä aina leijonista krokotiileihin ja top gun -piloteista nunniin. Cowboyt ja intiaanit tuntuvat myös olevan karnevaalipukeutumisen kestosuosikkeja. Omat suosikkini tämän vuoden pukuloistosta lienevät viiden pesukoneen kopla, johon törmäsimme Kölnissä sekä hienosti toteutetut noidat Düsseldorfissa Altweiberina.

Saksassa tuhkakeskiviikkoa edeltävä torstai eli Altweiber tai Weiberfastnacht aloittaa karnevaaliviikon juhlinnan Reininmaan kaupunkien kaduilla. Aina vuoteen 1824 saakka karnevaalien juhlinta oli yksinomaan miesten oikeus, kunnes Bonnin Beuelin kaupunginosan pesulan naistyöntekijät päättivät muuttaa asioiden laidan. Tästä lähtien Altweiberina naiset valtaavat kaupungintalon kello 11:11 ja vallankaappauksen symbolina pormestari luovuttaa kaupungintalon avaimet naisille. Varsinkin kravattia pitävät miehet saavat pitää Altweiberina varansa, sillä osoituksena mahdistaan kaupungilla juhlivat naiset leikkaavat miehiltä kravatit.


Juhlinta mitä innovatiivisimmissa asuissa jatkuu läpi viikonlopun baareissa ja kaduilla eikä juhlaväkeä, kovaa musiikkia ja karnevaalilauluja pääse pakoon kaupungilla liikkuessa. Karnevaaliviikon aikana kotibileitä tuntuu olevan musiikin pauhusta päätellen vähän siellä sun täällä ja baareihin jonotetaan jo kello 12 lähtien. Lähestulkoon joka toisella vastaantulijalla on kädessään olutpullo tai kuohuviinilasi, ja kaupungilla kävellessä saa katsoa eteensä, ettei astu maassa lojuviin pieniin snapsipulloihin. Humalahakuinen juominen ei siis näytä olevan ainoastaan suomalaisten pahe.

Ennen varsinaista karnevaalikulkuetta kaupunginosat suuremmissa kaupungeissa järjestävät omat kulkueensa, joiden parhaat karnevaalivaunut pääsevät osallistumaan Rosenmontagin karnevaalien huipentumaan, suureen karnevaalikulkueeseen. Tuhkakeskiviikkoa edeltävänä maanantaina (eli tänään!), Rosenmontagina, jalkaisin kulkevista pukeutuneista karnevaaliryhmistä, traktorien vetämistä, koristelluista vaunuista ja autoista koostuvat karnevaalikulkueet, Rosenmontagszugit, kulkevat läpi kaupunkien. Satumaisten pukujen lisäksi karnevaalit ovat lasten mieleen etenkin, koska kulkueiden vaunuista karnevaaliväki heittää reittien varrella juhliville katsojille karamelleja, kukkia ja pieniä pehmoleluja. Karamelleja saadakseen katsojat huutavat "Kamelle, Kamelle!" sekä kaupungista riippuen karnevaalitervehdystä "Alaaf!" tai "Helau!". Itse Rosenmontagszug muistuttaa kovin suomalaista penkkariperinnettä sillä erotuksella, että karnevaaleilla myös katselijat ovat pukeutuneet ja juhlivat mukana.


Koska Suomessa voi olla vaikea uskoa minkä mittakaavan tapahtumasta karnevaaleissa on kyse, laitan tähän loppuun vähän lukuja Kölnin karnevaaleista, joilla itsekin kävin juhlimassa Rosenmontagszugia vuonna 2012. Rosenmontagin seitsemän kilometrin mittainen karnevaalikulkue marssii läpi Kölnin kaupungin neljän tunnin ajan. Kulkueeseen osallistui tänä vuonna 12 000 vapaaehtoista esiintyjää ja yli 120 orkesteria. Kulkueen aikana he jakoivat katsojille 300 tonnia karamellejä, 700 000 suklaalevyä ja 300 000 pientä kukkakimppua sekä poskisuudelmia. Katsojia reitin varrelle odotettiin etukäteen noin 1,2 miljoonaa.

Että sellainen hulabaloo -päivä täällä Saksassa tänään! Postauksen kuvat ovat Düsseldorfin raatihuoneelta naisten "vallankaappauksesta" Altweiberina sekä Münsterin Rosenmontagszugista. Täytyy sanoa, että vaikka itse en mikään kova karnevaalifani olekaan, hiipi Münsterin junaa tänään seuratessa mieleeni ajatus, että josko sitä ensi vuonna sitten kuitenkin lähtisi itsekin mukaan...

Alaaf! Helau!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Calling names

Ah, nyt kyllä täytyy myöntää, että sosiaalisessa mediassa jaetut hiihtolomakuvat saavat minut haikailemaan Suomeen. Niin mielelläni lähtisin itsekin vähän järven jäälle auringossa hiihtelemään tai vaikka istuskelemaan Cafe Regattaan korvapuusti-kahveille ja seuraamaan jäällä ulkoilevia ihmisiä. Sen sijaan lipittelen kahvia muumimukistani ja katselen ikkunasta Münsterin sateista keskiviikkoa. No, onneksi meidän "hiihtolomaan" ei ole enää kuin kuukausi aikaa ja sitten pääsemme mekin vielä nauttimaan Suomen talvesta!

Tänään minulla alkoi virallisesti "loma", sillä ranskan koekin on nyt intensiiviviikon jälkeen taputeltu. Toivon mukaan se meni très bien ja voin jatkaa ranskan opiskelua myös ensi lukukaudella. Koska pidän edelleen yllä toivoa siitä, että voisin vielä joskus hakea juristi-lingvistin hommiin EU:lle, olen ajatellut aloittaa ensi lukukaudella myös italian opiskelun. Ehkä espanja olisi noin laajemmalla mittakaavalla järkevämpi kielivalinta, mutta italiassa on enemmän sitä jotain. Ehkäpä kirjoittelen opinnoista noin ylipäänsä myöhemmin hieman kattavammin, jotta tekin tiedätte mitä minä täällä nyt oikeastaan teenkään.

Eksyin tässä lahjakkaasti aiheesta, josta minun piti alunperin kirjoittaa. Hesari tuntuu viime aikoina lukeneen paljon ajatuksiani, sillä törmäsin jälleen mielenkiintoiseen artikkeliin niistä vaikeuksista, joihin suomalaiset saattavat ulkomailla nimensä vuoksi törmätä (<linkki>). Kaikkien on varmaan helppo ymmärtää, että perus Päivit ja Yrjöt ovat ulkomaalaisille usein vaikeita lausua jo pelkästään niissä olevien ääkkösten takia. Myös tuplakonsonanttien lausuminen on ainakin saksalaisille lähes mahdotonta. Siksi Perttu on [peärtuu] ja Arttu [artuu].

Huh, onneksi omassa etunimessäni ei siis ole ääkkösiä eikä tuplakonsonantteja! Mutta miten kävikään. Suomen kieli on siitä helppo ja ihana, että kaikki kirjaimet lausutaan kuten ne kirjoitetaan. Heini on siis myös lausuttuna heini eikä siitä muuksi muutu. Kaikki saksan perusteet hallitsevat  kutienkin tietävät, että konsonantti ei lausutaan saksaksi [ai]. Heini on siis täällä [haini]. Jos tahdon siis tulla kutsutuksi Heiniksi, joudun aina korjailemaan muita "suomeksi se lausutaan x". Eihän tässä kuitenkaan vielä mitään, koska hainihan on aivan harmiton nimi. Vai onko?

Ehkä Suomessa, mutta Saksassa Heini aiheuttaa jos jonkinlaista päänvaivaa. Ensinnäkin Heini on Saksassa lyhennelmä miehen nimestä Heinrich. Tämän vuoksi saan kaikki sähköpostit ja muut viestit, esim. yliopistolta ja muilta minua henkilökohtaisesti tuntemattomilta, puhuttelulla "Sehr geehrter Herr". Olen siis mies. Vaikka herroittelu on minulle ihan fine niin kauan, kun asiat vain tulevat selviksi, voi se kuitenkin vastapuolelle olla todella noloa siinä vaiheessa, kun käy ilmi, etten olekaan mies. 

No onko tämäkään sitten niin paha asia? Ei se sinänsä olisi, mutta Heiniin kätkeytyy sukupuolen lisäksi myös merkitysongelma. Suomessa neutraalilla nimellä Heini on Saksassa negatiivinen kaiku. Saksan kielen Raamattu eli Duden (<linkki>) määrittelee Heinin seuraavasti: "dumme, einfältige männliche Person; jemand, über den man sich geärgert hat oder den man nicht leiden mag". Eli suomeksi: "tyhmä, yksinkertainen, miespuolinen henkilö, joka ärsyttää tai jota ei voi sietää". Jackpot!

En ole tähän mennessä antanut kummankaan ongelman häiritä sen enempää, mutta nyt tänne muutettuani olen alkanut pohtia, tulisiko minun nämä ongelmat välttääkseni ottaa Saksassa viralliseksi nimekseni käyttöön joku toisista nimistäni. Onneksi minulle on suotu etunimiä kolme kappaletta, joten on varaa mistä valita. Nyt kohta 28 vuotta samaa nimeä kantaneena tulen aina kuitenkin henkisesti pysymään Heininä ja tahdon minut Heininä oppimaan tunteneiden minua niin myös edelleen kutsuvan. Jos tarkoitukseni on kuitenkin aloittaa myöhemmin ihan oikean työn etsiminen täällä, olisiko vain helpompaa ottaa käyttöön kansainvälisempi nimi ja välttää nämä negatiiviset konnotaatiot ja kiusalliset väärinkäsitykset? 

Tässäpä kysymys, jota olen usempaan otteeseen pohtinut. Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä nyt heti, vaan on vielä aikaa miettiä otanko tällaista virasto/työ-alter egoa käyttöön. Kiitos Hesari inspiraatiosta tämän kirjoittamiseen. Jään innolla odottamaan, mitä olet kaivellut mieleni perukoista ensi viikolla. Pahoittelut kuvattomasta postauksesta. Ehkä ehdin tällä viikolla näpsimään jotain julkaisemisenkin arvoisia kuvia, jotta sama trendi ei jatkuisi. 

Bonne journée!

torstai 16. helmikuuta 2017

Spring in the air


Tahattoman pitkä radiohiljaisuus on takana ja se johtuu suurimmaksi osaksi talvilukukauden loppuun sijoittuvista tenteistä, joista olen jo ne vaikeimmat selättänyt. Para-aikaa osallistun vielä ranskan intensiivikurssille, jonka tentin teen ensi viikolla ja jonka myötä kuittaan talvilukukauden virallisesti päättyneeksi. Toki talvilukukausi virallisesti kestää aina maaliskuun loppuun saakka, mutta tenttien jälkeen Saksassa alkaa luentovapaa "Semesterferien", jonka aikana opinnoista riippuen tehdään vielä mahdollisia kirjallisia töitä eli "Hausarbeiteja". Itselläni kun näitä ei ole tiedossa, voin viettää lukukausien välistä lomaa sanan varsinaisessa merkityksessä, ja vaikka tarttua aiemmin kesken jääneisiin kirjoihin ja toteuttaa muita aikaa vaativia projekteja. 

Otsikon mukaisesti Saksassa mennään kovaa vauhtia kohti kevättä ja sitä onkin ollut ilmassa viime päivinä, kun elohopea on noussut jopa +12 asteeseen. Kyllähän ne kylmät kelit vielä ehtivät ennen sitä oikeaa kevättä vierailla, mutta vahvat kevätfiilikset on kyllä viime päivinä ollut niin minulla kuin muillakin täällä. Tulppaanisesonkikin on jo alkanut ja olen käynyt moneen otteeseen ihastelemassa kukkakauppiaiden kojuja. Yksi Saksan (ja ehkä koko Keski-Eurooopan?) ihanuuksista on se, että leikkokukat ovat täällä todella edullisia Suomeen verrattuna. Kymmenellä eurolla voi saada jo aivan mahtavan kukkakimpun, josta Suomessa olisi saanut pulittaa varmasti yli puolet enemmän. Tämän vuoksi käytän tämän mahdollisuuden hyväkseni ja kotiutan täällä useammin leikkokukkia ruokailuhuoneen pöydälle.

Helmikuu on minun mielestäni mahtava kuukausi -ei vain sen vuoksi, että päivät pitenevät ja auringonvalo lisääntyy - vaan, että silloin on sekä runebergintorttu- että laskiaispullasesonki ja tämän lyhyen sesongin aikana voi hyvällä omatunnolla istahtaa kahville ja nauttia näistä ainutlaatuisista herkuista. Olen käynyt päässäni runebergintorttu vs. laskiaispulla -kamppailua ja täytynee todeta, että vaaka kallistuu hiuksen hienosti runebergintorttujen puolelle. Hieman ennen Runeberginpäivää olikin pakko leipoa itse runebergintorttuja, koska täällähän käsitettä ei tietysti tunneta. Tortut leivoin Hesarin lukijoiden suosikkiohjeella (<linkki>) ja omnom, kun niistä tuli hyviä! Kardemumman kanssa sain nähdä vähän extra vaivaa, koska paikallisista supermarketeista kardemummaa saa vain hienoksi jauhettuna eikä se todistetusti toimi samalla tavalla kuin karkea rouhe. 

Mutta ei hätä tämän näköinen, onneksi tässä maassa elää vielä viikkomarkkinoiden perinne! Näiltä markkinoilta löysin kardemummani, tosin kokonaisina siemeninä, jotka jouduin veitsellä rouhimaan sopivaksi. Nuo viikottaiset markkinat järjestetään Münsterissä keskiviikkoisin ja lauantaisin, aamuvarhaisesta aina noin klo. 14 saakka. Tuolloin tuomiokirkon edustan tori täyttyy kojuista ja kärryistä ja myynnissä on niin paikallisia tuotteita, kukkia, mausteita, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, antipastia, lihaa, kalaa, teetä kuin leikkeleitäkin, you name it. On torikahviloita ja lounaskojuja. Täytyy myöntää, että en ole vielä koskaan pyörinyt markkinoilla oikein ajan kanssa enkä istahtanut kahville tai kokeillut lounastaa jossain lukuisista toriravintoloista. Ehkä otan tämän to do -listalleni loman aikana ja kerron teille markkinoista myöhemmin lisää kuvien kera.





Minun on pitänyt myös jo tammikuun kylmistä ilmoista lähtien kirjoittaa omista kokemuksistani ja  näkemykseni suomalaisten ja saksalaisten kylmänkestävyydestä, mutta Hesari ehti puimaan tätä aihetta melkoisen kattavasti (<linkki>) ennen minua jo viime viikolla. Jos on koskaan viettänyt pidemmän aikaa ulkomailla, jossa talojen eristys ei ole välttämättä yllä "aivan" pohjoismaiselle tasolle ja jossa talvet ovat kylmiä ja kosteita, tietää kyllä, että tuon Hesarin artikkelin voi allekirjoittaa täydellisesti. En enää edes muista kuinka monta kertaa minulle on sanottu täällä "Kuinka sinulla voi olla kylmä? Sinähän tulet Suomesta?!", kun olen palellut Saksan "leudossa" talvessa. 

Juju on nimittäin juurikin siinä, että Suomessa olen tottunut vuorautumaan päästä varpaisiin aina, kun on talvi tai kylmä sää, jotta ulkona ei vain palelisi. Tähänhän meidät pienestä pitäen opetetaan. Täällä olen sen sijaan kiinnittänyt huomiota siihen, että pienet lapsetkin kulkevat talvella takki auki ja ovat pulkkamäessä ilman hanskoja eikä heillä näytä olevan sen enempää kylmä. Ei ole myöskään mikään ihme nähdä täällä lenkkeilijöitä shortseissa keskellä talvea. Siinä missä minä puen lähes poikkeuksetta talvella pipon ja hanskat, puuttuu saksalaisilta yleensä jommat kummat. Myös asuntojen lämpötilat karaisevat saksalaisia, sillä lämmityksen ollessa kallista, käännetään lämmöt päälle vain niissä huoneissa ja siksi aikaa, kun niissä oleillaan. Yöksi patterit voidaan taas laittaa aina kiinni. Ja aamuisin koko kämppä voidaan tuulettaa pitämällä kaikkia ikkunoita sepposen selällään auki monta minuuttia niin, että viimeisetkin lämmöt varmasti karkaavat harakoille. Asuntojen peruslämmitys tuntuu olevan aivan tuntematon käsite täällä Saksanmaalla. Mutta siinä missä minä palelen täällä sekä ulkona että sisällä (En onneksi kuitenkaan meillä! Nimimerkillä "Lämmityslaskua odotellessa..."), tuntuu tuollainen peruskylmä olevan saksalaisille normaali juttu. Sitä vartenhan on sisäkengät, kuumavesipullot ja pelit ja vehkeet...





















No mutta tämä nyt tällä kertaa tästä saarnauksesta! Helmikuuhun on kuulunut kokeiden ja Runebergin lisäksi mös viikonloppureissu Hannoveriin entisen kämppikseni ja Nilsin opiskelukaverin luokse. Tuo viikonloppu sattui olemaan Hannoverissa aivan älyttömän kylmä, joten kuvia minulla on kaupungista tasan tämän yhden verran. Tässä komeilee siis Hannoverin uusi kaupungintalo, joka lukeutuu varmaan kaupungin päänähtävyyksiin. Olisin halunnut kierrellä kaupungilla enemmänkin, mutta kylmä sää ei houkutellut tekemään sen suurempia kävelykierroksia. Hannoverista olisi TripAdvisoryn mukaan löytynyt myös hienoja puutarhoja, mutta onneksi ei näin talvisaikaan varmaan kuitenkaan jääty paljosta paitsi, kun ei niitä jaksettu lähteä katsastamaan.

Hannover on Münsteriin verrattuna 520 000 asukkaallaan jo huomattavasti suurempi kaupunki ja tämän kyllä huomasi katukuvassa. Huomasin myös jälleen, että en ole mikään suurkaupunki-ihminen ja Münster tuntuu siksi juuri sopivan kokoiselta paikalta asua. Keskusta on hallittavissa jalan ja joka paikkaan pääsee kätevästi pyörällä. Viikonloppuna on kuitenkin luvassa jälleen suurkaupunkitunnelmaa, kun me suunnataan Nilsin porukoille ja Kölniin ostoksille. Jostain syystä minulta sattuu aina loppumaan kaikki meikit yhtäaikaa (kenellään muulla tätä samaa ongelmaa?!), joten luvassa on ainakin meikkilaukun täytteiden metsästystä. Ensi viikolla saankin jo sitten seuraavan vieraan Suomesta tänne minua ilostuttamaan ja sitten käännytään jo kohta maaliskuulle, jolloin me tullaan puolestaan Suomeen visiitille. Minne nämä kaksi kuukautta ovat oikein menneet?!

Rentoa viikonloppua!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

New year, new me

Nyt se tulee. Nimittäin se "new year, new me" -shit! Ajattelin, että jos sanon nämä julkisesti ääneen, niin ehkä minulla on suurempi motivaatio myös pitää lupaukseni. Toivoa sopii!

1. Karkkilakko

Ennen joulua ja sen aikana makeisten kulutus kasvoi aika eksponentiaalisesti tässä kotitaloudessa ja lähinnä allekirjoittaneen toimesta. Kaikkien sattumusten kautta minulla oli kolme suklaakalenteriakin, jotka tuli tietenkin tyhjentää ajallaan... Senpä takia otin nyt pitkästä aikaa haasteekseni laittaa karkit pannaan niin pitkäksi aikaa, kun siltä tuntuu. Nyt jo kolme viikkoa takana eikä tee vielä tiukkaa. Ehkä tämän lakon pointtina on vähentää sokerin kulutusta ylipäänsä eikä vain korvata karkkia sokerimuroilla, leivonnaisilla tai vastaavilla. Paljastan tässä sen verran, että ensimmäinen sortuminen on jo takana (vain yksi kerta!), mutta eipä tämä lakko tähän kaadu. Viikonlopuiksi sallin itselleni kuitenkin saksalaisen aamupalaherkun eli sämpylän voilla ja kirsikkamarmeladilla. Nam!

2. Detox -kuuri

Minulla on lojunut jo kohta vuoden päivät Detox -kuurin ohje kaapissa odottamassa kokeilua. Juurikin samoista syistä kuin olen päättänyt olla karkkilakossa ajattelin myös tehdä kehon puhdistuksen ja mielellään jättää vaikka alkoholinkin kokonaan pois joksikin aikaa. Minun ruokavalio on täällä Saksassa ehkä hieman raskaamman puoleinen kuin taannoin Suomessa ollessani jo pelkästään siitä syystä, että Saksassa ei tunneta kevyt -versioita maitotuotteista eikä kaiken maailman proteiinirahkoja, joita Suomen kauppojen hyllyt tursuavat ja nyt ruokaa tulee laitettua kahdelle ihmiselle, joista toisenkin ruokatoiveet tulee ottaa huomioon. Se mikä maistuu minulle, ei välttämättä maistu hänelle ja kahden eri ruoan tekeminen on nyt vaan liian kallista ja aikaavievää. Mutta sain Nilsinkin houkuteltua tälle detoxille ja viikko tai kaksi tällä nyt yritetään sinnitellä.

EDIT: Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen kokeiltu on ja luovutettu kahden päivän sinnittelyn jälkeen. Säälittävä yritys. Mutta antoi potkua rukavalion keventämiseen ja rahkat ovat löytäneet jälleen jääkaappiin! Uusi vuosi 1 - Heini 0.



3. Kayla Itsinesin BBG

En ole Saksassa vielä tähän päivään mennessä ottanut salikorttia ihan budjettisyistä ja siksi, että täällä kuntosalien ryhmäliikuntatarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin Suomessa. En ole niin hc salilla kävijä, että lähtisin huhkimaan pelkästään kuntosalille, vaan haluaisin siihen vaihteluksi bodypumppia, spinningiä tai kahvakuulaa. Senpä vuoksi aloitin jo viime syksynä Kaylan bikini body guiden ja vedin sen kerran läpi ihan kotioloissa ja kotivälinein. Tätä varten ostin jumppamaton ja pari kahvakuulaa ja näillä mennään. Salipenkin korvaa välillä tyhjä kaljakori ja käsipainoina toimii täytetyt vesipullot. Oikeisiin käsipainoihin voisi kyllä kohta panostaa, sillä nuo vesipullot ovat auttamatta liian kevyet. Mutta BBG saa kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan hien pintaan ja nostaa niin kestävyys- kuin lihaskuntoakin. Ja puolen tunnin treenin skippaamiseen ei oikein löydy edes tekosyitä, joten aina sitä saa itsensä jatkamaan, vaikka ei aina huvittaisi. Tänä vuonna siis tavoite vetää BBG vielä pari kertaa putkeen läpi.

4. Uinti

Ollaan monesti mietitty jotain yhteistä harrastusta meille ja nyt päätettiin vihdoin aloittaa uintiharkat yhdessä. Nilsin polviäksidentin jälkeen sopivan urheiluharrastuksen löytyminen ei ole ollut niin yksiselitteistä, mutta uinti sopi meistä kummallekin, joten tänään suunnattiin jälleen altaalle. Bikinit tuli testattua jo edellisellä kerralla huonoksi vaihtoehdoksi noin kuntouimiseen, joten kävin tällä viikolla noutamassa itselleni alennusmyynneistä oikein kunnon Speedon ja vielä ihan suomiväreissä! Täytyy sanoa, että uimapuvut ovat hieman kehittyneet siitä, mitä ne silloin olivat, kun minä olen viimeksi kokouikkarin ostanut. Sehän päällä tuli melkein slimmi olo, kun materiaali oli niin tukevaa. Kylläpä nyt kelpaa polskutella altaassa. Jos minulla on siis ensi kertaa nähdessämme Hanna-Maria Seppälän hartiat, niin nyt tiedätte miksi.



5. Juoksu

Joskus mietin miten olenkaan tyhmyyksissäni onnistunut jättämään tämän harrastuksen pois, jota ennen tuli tehtyä lähes joka päivä. Olen tässä vitkutellut lenkille lähdön kanssa, koska talvi, mutta tätä tekosyytähän minulla ei täällä ollessa oikeastaan edes ole, koska lenkkipolut ovat sulat ja pakkasasteitakin on kylmillä säillä maksimissaan noin 5 astetta. Kaukana on se suomalainen sisu, jolla juostiin (lue liukasteltiin) Rovaniemellä juoksuporukalla niin peilikirkkailla jäillä kuin 15 asteen pakkasellakin. Kesälukukauden alkaessa otan tavoitteeksi ilmoittautua yliopiston juoksuporukkaan, niin tulee liikunnan lisäksi kaupan päälle vähän paikallisten kanssa sosialisoitumista.

6. Käytös

Ööh, siis minäkö muka kärsimätön? Niin ainakin tuon saksalaisen puoliskon mukaan. Kärsimätön ja esitän kuulemma asiani liian suoraan bzw. epäystävälliseen sävyyn. Jos olen suomeksi tottunut pyytämään jotain tyyliin "Annatko sen veitsen?", joka sinänsä kuulostaa neutraalilta, töksäytän  saksaksi liian usein "Gib mir das Messer." eli " Anna se veitsi." "Könntest du mir bitte das Messer geben?" on vaan niin pitkä lause tuon kolmisanaisen ja tehokkaan suomalaisen vastineen rinnalla. Argh. Kuulostaa mitättömältä, mutta tästä teemasta keskustellaan oikeasti usein meidän kotitaloudessa! Lisäksi lupaan ja vannon (lue yritän) vähentää tätä naisille (?) tyypillistä pienistä asioista suuttua tupsahtamista, johon saksalaisilla on ihan sopiva verbikin: rumzicken. Sitä ein bisschen weniger tänä vuonna, kiitos.

Melko kliseisethän nämä lupaukset ovat, mutta jotenkin olen (vielä) tällä hetkellä todella motivoitunut pitämään niistä kiinni ja toteuttamaan kaikki pääni sisällä olevat visiot. No, olipa miten oli, ehkä kuitenkin parempi, että näitä visioita ylipäänsä on kuin että niitä ei olisi!
Teitkö sinä uuden vuoden lupauksia?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Let it snow


Otsikko on hieman harhaanjohtava, koska ei täällä vielä ole alettu seuraavaa joulua odottaa, vaan on iloittu viime päivinä tännekin sataneesta lumesta! Lumentulo ei ole näillä leveysasteilla mikään itsestäänselvyys, kuten meillä Suomessa, joten kaikennäköistä iloa ja haittaa tuo lumipeite täällä saa aikaan. Iloa lähinnä minun kaltasille talvifaneille ja lapsille, jotka pääsevät vihdoin pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, ja harmia liikenteelle. Pulkkamäestä on tosin todettava, että saksalaiset lapset eivät taitanekaan käydä pulkka- vaan kelkkamäessä, koska muovisia pulkkapulkkia en ole nähnyt vielä ensimmäistäkään, vaan kaikki lapset laskevat perinteisillä puisilla kelkoilla.

Siinä missä talvi yllättää aina suomalaisetkin, on liikenne vielä kahta kauheammin sekaisin Saksassa, jos lunta sattuu tulemaan ja varsinkin vielä enemmän kerrallaan. Saksassa nastarenkaiden käyttö on kokonaan kiellettyä ja talvirenkaina heillä lienee sitten kitkat tai muut renkaat, joissa on enemmän profiilia. Lumiset ja jäiset tiet ovat kuitenkin sen verran erikoista täällä, että autoilijat eivät niihin ole tottuneet ja tällaisen sään sattuessa ajetaan sitten todella varovasti. Kun tänne iski lumimyräkkä yhtenä viikonloppuna, sattui pelkästään Münsterlandin alueella 1 500 kolaria ja ojaanajoa ja yliopistollisen sairaalan vastaanotto oli täynnä liukkailla jalkakäytävillä luikastelleita ja liikenteessä kolaroineita.



Loppuviikosta tänne Münsteriinkin luvattiin yhtenä yönseutuna 10-20 cm lunta, mutta jouduin pettmyksekseni nousemaan ylös yhtä harmaanruskeaan huomiseen kuin sitä ennenkin. Ehkä oli kuitenkin vaan ihan hyvä, että näin kävi, koska Nils oli seuraavana päivänä lähdössä autoilemaan ja Nilsin auton "kaiken sään renkaat" eivät oikein vakuuttaneet näin talvirenkaisiin tottunutta suomalaista. Tällaista täyslaidallista ei siis tullut, mutta viime päivinä lunta on sadellut hiljattain kuuroina ja näiden kuvien verran on ollut maa valkeana. Suomalainen sisälläni hyppii innostuksesta aina, kun lunta sataa tai kun aamulla verhot avatessani kadulta aukeaakin valkoinen näkymä.  

Niin paikalliset kuin valtakunnalliset mediat ovat viime aikoina olleet täynnä uutisia lumisateista ja etelämpää Saksaa koetelleista kovista pakkasista. Etelä-Saksassa elohopea laski viime viikolla jopa -20 asteeseen, mikä on Saksan talvelle jo erikoista. Ehdin Helsingissä pyörähtäessäni kokea taas pohjolan 20 asteen pakkaset, ja kyllä siinä linja-autopysäkillä tuulessa värjötellessä tuli taas jotenkin kotoisa olo. Saksassa samanmoiset pakkaset voivat kuitenkin tuntua ilmankosteudesta johtuen paljon koleammilta, mutta kyllä ne kylmimmät säät on vielä koettu siellä koto-Suomessa.



Münsterissä oli tänään ihanan aurinkoinen ja raikas sää, kuten tämän postauksen ensimmäisistä kuvista näkyy. Otin kuvat kävelymatkalta uimahallille, kun toteutimme uuden vuoden lupausta ja kävimme vihdoin yhdessä uimassa Münsterissä. Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta tavallisessa saksalaisessa uimahallissa (kylpylä on jo kyllä testattu), mutta tavoitteena olisi nyt käydä säännöllisemminkin uimassa. Aloitettiin tänään 1 000 metrillä ja nostetaan sitä mukaa, kun kunto kohoaa. Olisi kyllä ehkä kiva oppia kuitenkin vähän parempi uintitekniikka, koska Nils aiemmin lajia harrastaneena vetää paljon professionaalisemmin (ja lujempaa) kuin minä, jonka pitää pitää pää koko ajan veden pinnalla... Odotan kuitenkin huomiselta pientä Muskelkateria eli "lihaskrapulaa" eli suomeksi sanottuna helliä käsi- ja olkavarsia. Silloin olisi treeni mennyt perillekin!

Lopuksi ajattelin jakaa teidän kanssa vielä aamupuuron ohjeen, koska sain vihdoin aikaiseksi kokeilla kauramaitoa kaurapuuron pohjana. Ja siitähän tuli ihan älyttömän hyvää! Yhteen puuroannokseen laitoin noin 3 dl kauramaitoa, 5 rkl kaurahiutaleita, 1-2 tl pellavansiemeniä ja ripauksen kanelia. Näitä keittelin vaan kattilassa, kunnes seos sakeutui puuromaiseksi. Päälle laitoin vielä omenakuutioita ja kanelia ja mielestäni näin puuro ei kaivannut edes suolaa eikä sokeria. Kauramaito on itsessään jo hieman makeaa, joten tästä tulee puuroonkin kivasti makua. Oli kyllä niin hyvä puuro pitkästä aikaa, että tällä ohjeella tulee varmasti tehtyä jatkossakin viikonloppujen herkkupuurot!




















Mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Holiday is over




































Näin sitä on tullut lahjakkaasti unohdettua koko blogin olemassaolo viimeisen parin kuukauden aikana. Tuntuu, että täältä ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa ja jostain kumman syystä aikaakaan ei tunnu löytyvän. Tällä hetkellä lasken kuitenkin olevinani vielä virallisesti joululomalla, koska luennot alkavat jälleen huomenna, joten voisin sen kunniaksi postata kertomusta joululomalta kuvien kera.

Meidän joululoma alkoi 23. joulukuuta, kun lähdimme aamuvarhaisella Düsseldorfin lentokenttää kohden. Münsteristä junamatka sinne kestää noin 1,5 tuntia, jonka jälkeen oli vielä kivasti aikaa hengailla kentällä ja juoda lomakahvit (tai -oluet). Lensimme yhtämatkaa Helsinkiin, josta minä pääsin nousemaan melkein saman tien Kuopion koneeseen, kun Nils jäi puolestaan vielä odottelemaan seuraavaa iltalentoa kohti Savon sydäntä. Tämä johtui vain siitä, että itse olin ostanut lentoni jo loppukesästä ja Nilsin ostaessa lennot, oli tuo myöhempi lento huomattavasti halvempi kuin minun aikaisempi lento Kuopioon. 

Kuopiossa meitä odotti perillä sateinen talvisää ja plussakeli, vaikkakin lunta oli ihan hangeksi asti. Melko lauhana nuo joulusäät tällä kertaa pysyivät, vaikka pääsin loppulomasta kuitenkin Helsingissä vielä muistuttamaan itseäni siitä, mikä on se oikeasti kylmä sää (ei Münsterin -5 asteen pakkaset). Joulunpyhät meni ihanasti kotona jouluperinteitä vaalien, kissaa hyysäten, syöden ja saunoen ja aikaa yhdessä viettäen. Pitkä aikakaan ei tällä lomalla millään ehtinyt tulla, sillä niin paljon oli visiittejä päiväohjelmassa. Ehdittiin myös perinteisesti tapsantansseihin Kuopioon lukiokaveriporukalla ja pyörähtämään kaupoilla Kuopion keskustassa. Sielläkin on niin paljon muuttunut siitä, kun itse siellä vielä asusteli, että katseltavaa riitti jo aivan siitäkin syystä. Alennusmyynnit olisivat houkutelleet, mutta onneksi tätä ilottelua rajoitti vain yksi matkalaukku, johon tuli sopia kahden ihmisen tavarat ja joululahjat.





Aikaisemmista suunnitelmistani poiketen Helsingin visiittini jäi tällä reissulla vähän lyhyemmäksi, sillä siskoni sai yllättäen siirron Porvooseen ja joulunpyhät täyttyivät myös asunnonmetsästyksestä ja muuttoavusta. Ennen kuin Nils lensi reilun viikon kuluttua takaisin Saksaan uuden vuoden viettoon, yövyimme aikaisesta aamulennosta johtuen hänen viimeisen yönsä Helsingin lentokentän uudessa Clarion -hotellissa. Jollain tarjouksella saimme hotelliyön kentän vierestä 85 euron hintaan ja tällä hinnalla kyllä jo nukkuu mieluummin mukavassa sängyssä aamupalan ja suihkun kera, kun että pyörisi lentokentän nurkissa check-iniin asti. Iso suositus tälle uudelle ja kauniille hotellille! Oli oikein miellyttävä kokemus ja tulen pitämään tämän hotlan korvan takana, jos tulevaisuudessa vielä tarvitsee lentokentän vieressä yöpyä.

Kun mieheke palasi takaisin Saksaan, jatkoin minä puolestani matkaani Turkuun juhlimaan erään ystäväni uudenvuoden häitä! Rakkauden juhla turkulaisittain oli mitä hurmaavin kauniine miljöineen, lukuisine puheineen, herkullisine ruokineen ja viineineen. Ilta oli ihana, kun sen sai viettää hyvässä seurassa hyvien ystävien kanssa ja sitä tärkeintä juhlistaen. Muutenkin häiden viettäminen näin uuden vuoden aattona oli minun mielestä mitä mainioin idea ja varmastikin yksi niistä uusista vuosista, jotka tulen muistamaan vielä pitkään!

Turusta junailin itseni suoraan muuttoavuksi Porvooseen. Minun on pitänyt jo pidempään käydä Porvoossa, jonne on Helsingistä aivan kivenheitto, mutta en ole sitä kuitenkaan näin aikuisiällä saanut vielä aikaiseksi. Nyt olikin sitten hyvä syy lähteä vihdoin sinne Porvooseen ja veikkaan, että reissuja sinne tulee jatkossa heitettyä myös useammin. Siskon ollessa töissä minä purin muuttolaatikoita ja laittelin kämppää ja tulipa siinä itse kaupunkiinkin tutustuttua. Porvoon vanha kaupunki on mitä hurmaavin ja aika uniikin oloinen Suomessa. Tänne on aivan pakko päästä käymään vielä kesälläkin, jolloin kaupunki on viehättävyydessään varmasti vielä potenssiin kaksi! Muutaman päivän huomioideni perusteella kivoja kahviloita ja ravintoloita Porvoosta löytyy vaikka millä mitalla, joten kai niitäkin nyt pitää päästä testaamaan. ;) 

Porvoon jälkeen aikaa ihanan Helsingin ihasteluun jäi vain yksi päivä, jonka jälkeen lensin jo takaisin Saksaan. Helsingissä ollessa kävin hommaamassa itselleni ensimmäiset piilolinssini ja täytyy kyllä myöntää, että olin aivan käsi piilolinssien käyttöharjoittelussa. :D En ymmärrä miten omat sormet voikaan tuntua niin kömpelöiltä ja isoilta, etä homma ei meinaa millään luistaa. No, ehkä harjoittelu tekee tässäkin mestarin... Lensin takaisin Saksaan Oslon kautta ja ehdin jo optikolla miettiä miten pääsen matkalla silmälääkäriin, jos tästä rämpimisestä nyt saan jonkun silmätulehduksen. 

Koska yhdensuuntaiset lennot ovat yleensä suhteellisen kalliita, päätin buukata halvimman paluulennon, johon kuului 8,5 tunnin vaihto Oslon kentällä. Vaikka sen ajan sai jotenkin kulumaan, niin saattoi kuitenkin jäädä viimeiseksi kerraksi, kun otan tuollaisen monsterivaihdon. Nyt matkaa Helsingistä Münsteriin tuli tehtyä aamuviidestä itayhdeksään, joka on kyllä jo vähän liian paljon noin lyhyelle matkalle. Ehkä tämäkin piti vain kokeilla, että osaa olla tekemättä toisen kerran. 

Perillä matkaajaa odotti kuitenkin oma koti, lämmin vastaanotto ja valmiiksi laitettu ruoka. Siinä oli mukava tulla kotiin ja palata taas arkeen, joka täyttyy ensi viikoista lähtien opiskelulla ja tentteihin lukemisella. Minun kurssieni tentit sijoittuvat tuonne tammikuun loppuun ja helmikuun alkuun, joten ehkäpä tässä olisi pikkuhiljaa aika ottaa se loppuspurtti opiskelujenkin kanssa.












Vuoden 2017 ensimmäinen päivä valkeni näin kauniina Turussa. Toivotaan, että tämä on enne ja että luvassa on lukuisia kauniita päiviä ja hyviä juttuja vuonna 2017!  

Hyvää uutta vuotta sinullekin!

tiistai 15. marraskuuta 2016

Snow, I miss you



Taas on mennyt ihan todella kauan aikaa enkä ole saanut aikaiseksi käydä päivittelemässä kuulumisia. Ei sillä, että täällä mitään maata mullistavaa olisi tapahtunutkaan, mutta kuitenkin niin paljon kaikkea pientä, että en varmasti muista nyt puolistakaan kirjoittaa. Mutta kuten otsikosta ja ylläolevasta kuvasta arvata saattaa, olen seuraillut kateellisena ensilumi -päivityksiä Suomesta ja haaveillut pakkaskeleistä ja kengän alla narskuvasta lumesta. Münsterin säässä on päästy nyt siihen vaiheeseen, että vettä sataa ja jos ei sada, niin on muuten vaan kostean kylmä. Odotan jo, että joulumarkkinat alkavat ja kaupungilla ollessa pääsee lämmittelemään Glühwein -kupposen äärelle.

Viime viikonloppuina ollaan junailtu ahkerasti Nordrhein-Westfalenin alueella ja käyty joululahjojen katsastureissuilla Dortmundin lisäksi myös Essenissä ja viime viikonloppuna juhlimassa syntymäpäiviä Kölnin lähimaastossa. Kauppoihin on tullut jo myyntiin yhtä jos toista joulukrääsää ja Essenissä ollessa bongailin myös övereimmät joulukalenterit. Ainakaan Suomessa ei ole vielä tullut vastaan kosmetiikka- ja hajuvesikalentereita, jotka hintansa puolesta vastaavat kyllä jo kunnon joululahjaa. Itse ajattelin tänäkin vuonna tyytyä ihan perus suklaakalenteriin, niin lapsenmielinen kun vielä olenkin! Koska nyt ollaan kuitenkin jo marraskuun puolessa välissä, niin itseänikin on himottanut aloittaa joulukoristelut ja ostinkin jo joulukynttilöitä ja virittelin eilen joulutähden olohuoneen ikkunaan (eihän vielä ole liian aikaista, eihän?).

Myös halloween tuli ja meni ja sain samaisena viikonloppuna kestitä ensimmäisen Suomi -vieraankin. Sama jatkuu tulevina viikkoina, kun saan lisää Suomi -vieraita kylään ja Nilsin vanhemmatkin saapuvat katsastamaan Münsterin joulumarkkinat. Muuten arki on alkanut rullata täälläkin siihen tahtiin, että on vaikea välillä keksiä edes mitään tähdellistä kirjoitettavaa. Saksalaiseen televisioonkin alan jo pikkuhiljaa tottua (!!!), mikä on jo paljon se! Tarpeeksi kauan kun katsoo Grey's anatomya tai The big bang theorya saksaksi dubattuna, niin alkaa jo tottua dubbausnäyttelijöiden ääniin. Sinkkuelämä uutena tuttavuutena tuottaa kuitenkin vielä ongelmia, koska vanhat alkuperäisäänet ovat vielä niin vahvasti mielessä.


Viime viikonloppuna pääsin myös kuuntelemaan taas alltimefavorite -lempibändiäni Biffy Clyroa livenä, kun kävimme kuuntelemassa Biffyn keikan Kölnin Lanxess -areenalla. Aivan järkyttävän kova liveveto Biffyltä! Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, että permanto oli loppuunmyyty ja jouduttiin katsomaan keikkaa istumapaikolta, mikä ei kyllä sitten yhtään sovi rock -keikan luonteeseen. Plussana mainittakoon se, että joka puolella myytiin (hyvää) olutta ja keikan välissäkin sitä kävivät myyjät olutreppuineen kaupittelemassa. Voisikin alkaa katsastella jo seuraavaa keikkaa, että pääsisi katsomaan näitä skottimiehiä pian uudestaan. Kyllähän siinä tytöllä jos toisella menee polvet veteliksi, kun pojat vetää välispiikit skottimurteella.


Ja koska on jo marraskuu, haaveilen hulluna joulutortuista. Joulutortut ovat oikeasti kaikessa yksinkertaisuudessaan niin käsittämättömän hyviä ja tähän aikaan vuodesta niitä pitäisi kyllä jo saada. Varmistin Nilsiltä, että saahan kaupasta voitaikinaa ja etsin jo ensimmäisen luumumarmeladinkin käsiini. Lupasin itselleni, että itsenäisyyspäivänä saan leipoa torttuja, mutta saa nähdä jaksanko odottaa siihen asti. Kaikesta voi siis päätellä, että odotan kovasti joulua kaikkine hössötyksineen ja mikä parempaa, joulua Suomessa! Aina tähän asti olen odottanut sitä, milloin pääsen Saksaan visiitille ja nyt odotan vuorostani sitä, että pääsen taas Suomeen. Ihminen ei taida koskaan olla tyytyväinen siihen mitä on..?










Kuvituskuvaa lenkkipoluilta, yliopistosta ja Münsterin syystivolista Sendistä. Leikin taas blogin ulkoasulla, joten muutoksia siihenkin saattaa tulla. Tai sitten ei. Katsotaan miten inspiroi.