Vaihteen vuoksi sellainen "elämä on ihanaa"-postaus, koska viimeisimmän viikon ajan, jonka olen täällä taas saanut viettää, oon kulkenut joka paikassa leveä hymy naamalla. Eilen mun kämppisten kavereiden bileissä ollessani tajusin sen taas, kuinka paljon tykkäänkään tästä maasta, kielestä ja näistä ihmisistä. Hymyilin yksikseni olutpullolle, kun mietin tilannettani missä juuri sillä hetkellä olin. Olin saksalaisten synttäribileissä saksalaisten kanssa, joiden kanssa puhuin saksaa. Ymmärsin lähestulkoon kaiken mistä puhuttiin ja osasin sanoa itsekin jotain aina väliin. Olen usempaan otteeseen bileissä miettinyt tätä ja jäänyt vellomaan vaan siihen ihanaan tunteeseen, että elän mun unelmaa. Koko aikani täällä samassa porukassa hengailtuani tunsin bileporukasta varmaan kolmanneksen ja tutustuin yhä uusiin ihmisiin. Yhdellä pojalla oli pari tölkkiä Karhua, jota sen isoisä oli jostain tuonut. Oli kuulemma ihan perushyvää. Näin pitkästä aikaa joitain hyviä tyyppejä, joille taisin sanoakin, että hauska nähdä sua taas. Ihmiset puhuu mulle kuin olisin yksi heistä. Todella harvoin enää ajattelen olevani vaihtari, koska tavallaan tunnen kuuluvani porukkaan. Lisäksi täällä on kevät. Mä rakastan kevättä. Ainoana asiana tunnelmaa latistaa se, että pyörästäni on taas rengas puhki. Maanantaina korjaamolle siis... Otsikko tulee tekstarista, jonka laitoin yhdelle kaverilleni yöllä kotiin tultuani. Saksassa on kuulemma sanonta, että "Kinder und Betrunkene sagen die Wahrheit" eli vapaasti suomennettuna: "Totuus tulee lasten ja humalaisten suusta". Pitää varmaan paikkansa.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Oma koti kullan kallis - Trautes Heim, Glück allein
Ja niin ne seitsemän viikkoa menivät! Kuten facebookissa sanoinkin: lähtö tuli juuri oikeaan aikaan, mutta kuitenkin liian aikaisin. Saksa otti minut ihanasti vastaan Düsseldorf Internationalin lentokentällä, mutta samalla osa minusta olisi kuitenkin halunnut jatkaa matkaa Balille surffaamaan ja viettämään vielä pari viikkoa Indonesian auringon alla. Ehkä sitten ensi reissulla!
Reissun viimeisimmät vaiheet lieneevät vielä kertomatta, joten jatketaan Langkawilta, mistä taisin viimeismmät terveiset kirjoittaa. Tykästyttiin siis todella paljon Langkawiin ja sen hintatasoon (maksettiin meidän ihanasta Daddy's Guesthouse hostellista 3,75€/yö) ja reissun tuli jatkua Pulau Penangille ja Georgetowniin, tuohon Aasian "ruokapääkaupunkiin". Mutta koska jostain korviimme kantautui kuitenkin tieto, että Formula ykkösten Malesian GP ajettaisiin viikonloppuna Sepangissa, Kuala Lumpurin lähellä, laskimme nopeasti 1+2 ja päätimme tämän ainutkertaisen mahdollisuuden takia vaihtaa suunnitelmia ja suunnata Kuala Lumpuriin.
Otimme KL:iin yöbussin, joka oli perillä kaupungissa noin viiden aikaan aamusta. Nousimme ylihintaiseen taksiin (20 ringgettiä parin minuutin matkasta, oikea hinta varmaan lähempänä 5 ringgettiä, mutta ei jaksanut siinä aamupöhnässä keskellä ventovierasta kaupunkia rueta paljon tinkaamaan) ja suuntasimme tällä kertaa fiksusti etukäteen varattuun hostelliimme Pujangga Homestay:hin. Tämäkin hostelli osoittautui todella viihtyisäksi mestaksi ja isäntä päästi meidät dormiin nukkumaan saman tien, vaikka emme olleet siitä yöstä maksaneetkaan.
| Backpackereiden mekka Khao San road Bangkokissa |
| Virvoitusjuoma Khao Sanilla |
Vaikka olen yläasteen jälkeen mollannut moottoriurheilua suhteellisen paljon (ajetaan ympyrää autolla/moottoripyörällä ja kulutetaan bensaa), tempaisi kisa kuitenkin kunnolla mukaansa, koska joukossa oli suomalaiskuskeja. Seurattiinkin silmä kovana Räikköstä, Kovalaista ja Rosbergiakin. Pulitettiin toiseksi halvimmista lipuista 30€ ja päästiin istumaan katoksen alle nurmirinteelle. Halvimmat liput pääsuoralle katsomoon olisivat kustantaneet jo 136€, joten budjettimatkalaiset sanoivat ei kiitos. Tuolta rinteestä näki kuitenkin pitkän pätkän rataa, eikä mulla muutenkaan ollut valittamista siitä nurtsilla istumisesta.
Se meteli mikä Formula1-autoista lähtee on aivan käsittämätön! Korvatulpat sai laittaa kyllä korviin ensimmäisen vartin jälkeen, ei sitä jaksanut kuunnella. Melkein heti startin jälkeen alkoi sataa suhteellisen paljon, joten kisa jouduttiin keskeyttämään, mutta onneksi se vedettiin loppuun asti, kun sää salli. Jännättiin Räikköstä ja viidenneksihän se tuli 10.:stä lähtöruudusta! Oli hauska huomata miten moni aasialainen kannusti juuri meidän Kimiä!
KL:ssa viihdyimme nelisen päivää ja olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta koska halusimme nähdä vielä UNESCO:n maailmaperintökohdekaupungin Melakan, jouduimme jättämään tämän ihanan kaupungin. KL oli huomattavasti pienempi (n.1,5 milj. asukasta) kuin Bangkok, paljon siistimpi ja ihanan vehreä kaupunki. Itse kuvailisin sitä sanoin "keskelle viidakkoa heitetty länsimainen kaupunki", koska kaikkalla oli paljon puita ja kasveja, mutta kaupunki sinänsä olisi mennyt ihan mistä tahansa länsimaisesta kaupungista. KL:sta löytyi paljon isoja kauppakeskuksia, jossa viimeistään pääsimme rahoistamme. Kukapa olisi voinut vastustaa aitoja Converseja hintaan 27€ (Suomessa pulitat jotain 60-80€)?
KL:n kaupunkikuvaa hallitsevat tietenkin Petronas Tower-kaksoistornit, joiden juuressa on suuri, kalliimpien merkkien Surya-kauppakeskus. Parempi paikka kuin Petronas Towers katsella kaupunkia ilmasta on Meraka Tower eli KL-Tower, johon pääsee 467 metriin ihailemaan maisemia. Ajoitimme vierailumme auringonlaskun aikaan, jolloin valot syttyivät pilvenpiirtäjiin ja Petronas Towerkin loisti vieressä mahtipontisena.
Neljän päivän jälkeen sanoimme hei heit Kuala Lumpurille ja suuntasimme jälleen kerran naurettavan halvalla bussilla (3,25€) Melakaan, Malesian länsirannikolle. Yövyimme Lonely Planetissakin suositellussa Sama-Sama Guesthousessa, josta dormisänky irtosi 15 ringgetin eli 3,75€ hintaan, joten suht budjettiystävällinen kohde taas kyseessä. Melakan Chinatown ja maailmanperintökohde-alue, joilla vietimme eniten aikaamme, osoittautuivat ihan vierailemisen arvoisiksi paikoiksi ja yleinen habituskin kaupungissa tuntui olevan suht rento ja ajaton. Paikka oli loppujen lopuksi niin pieni, että kahden päivän jälkeen olimme valmiita siirtymään isommalle kirkolle Singaporeen.
| Elämä on ihan kivaa |
Kalliimman hintatason lisäksi kaikki olivat hehkuttaneet Singaporen puhtautta (purkan syöminen kielletty 1000 dollarin sakon uhalla), mutta tässä suhteessa jouduimme pettymään. Kyllä siellä nimittäin joku niitä roskia kadulle oli heittänyt, vaikka se kiellettyä olikin. Koska Singapore, joka muuten tarkoittaa "Leijonan kaupunkia" on niin iso mesta, olisi siellä vierähtänyt helposti viikkokin, mutta jouduimme ottamaan kaiken irti niistä kahdesta päivästä, jotka meillä oli käytettävänä.
Ohjelmaan kuului siis pilvenpiirtäjien ihailua iltasella, vierailu kasvitieteelliseen puutarhaan, Night Safari eläinpuistossa, Titanic-näyttely Art Science Museumissa ja pikavisiitti Pikku-Intiaan. Singaporen kasvitieteellinen puutarha oli valtavan kokoinen puisto, jonne olisi kyllä pitänyt mennä koko päiväksi picnic-korin kanssa. Kohteena se oli sinänsä hyvä reppureissaajille, koska pääsymaksua ei kerätty kuin tiettyihin osiin puistoa, esimerksiki Orkidea-puistoon, jonne sinnekään pääsymaksy ei ollut kuin dollarin opiskelijahinnalla. Sen verran muuten opimme, että orkidea on Singaporen kansalliskukka. ;)
| Laskuveden paljastamat rantakalliot Koh Phi Phi:lla |
Singaporen ehkä paras juttu oli kuitenkin Titanicin 100-vuotisjuhlan kunniaksi kyhätty näyttely, jossa oli esillä yli 250 Titanicista nostettua esinettä. Näyttely kertoi koko Titanicin tarinan suunnittelusta tähän päivään saakka ja olipa esillä jopa "re-creationit" Titanicin käytävästä, hyteistä, pääportaikosta ja kannelta. Kuinka siistiltä tuntui kävellä Titanicin "käytävää" pitkin? En ole mitään museoihmisiä, mutta tämä näyttely oli kyllä ehkä paras, jossa olen koskaan käynyt! Seinältä löytyi myös lista kaikista laivan matkustajista ja heidän kohtaloistaan ja olipa yllättävää huomata kuinka monta suomalaistakin siellä oli mukana.
Näyttelystä tiemme vei suoraan Changin lentokentälle, josta tytöillä lähti jatkolento Balin aalloille ja mun matka kohti kotia alkoi. Jouduin odottelemaan tuolla lentokentällä seitsemän tuntia yksin, koska olimme sinne alunperin yhtämatkaa tulleet ja mun lento lähti niin paljon myöhemmin. Changin kenttä saa multa kyllä kiitettävät pisteet, niin hyvät palvelut oli tällaiselle lentokenttäpummillekin. Nautin mm. ilmaisesta netistä, kännykän lataamisesta (niillä oli laturit kans) ja TV-loungesta. Seitsemän tuntia noilla palveluilla ei ollut mikään sietämätön aika.
| Paalujen päälle rakennetut talot laskuveden aikaan Koh Mookilla |
| Turhaan etsit roskista Koh Mookilla |
| Charlie Beach Koh Mookilla |
Saksassa vastassa oli ihana kevät ja vihdoinkin ympärillä ihmisiä, joiden kieltä ymmärrän! Vaikka kotiin päästyäni takana oli noin 27 tuntia matkustamista ja odottamista, en voinut muuta kuin hymyillä. Paluuni jälkeen olen fiilistellyt kaikkia pikkuasioita, joita ennen piti itsestäänselvyyksinä. Aika suurta iloa nimittäin tuotti pelkkä suihkussa käyminen ja oma, puhdas pyyhe sekä aamupalansa tekeminen itse, ja varsinkin se hyvä kahvi! Olen tuntenut nyt suurta tarvetta laittautua ja käyttää kivoja vaatteita, koska Aasiassa tuli kuljettua se 2 kk todella ränsistyneen ja mauttoman näköisenä, mutta ei siitä jaksanut lomalla sen enempää stressata. Terkkuja vaan niille ruotsalaisille tytöille about joka paikassa, jotka näytitte aina niin freeseiltä, että mun teki mieli tehdä pikainen poistuminen paikalta.
Nyt takana on jo viikko Saksassa ja mulla on kerennyt käymään tässä pari vierasta Suomesta ja ihana Alina Giessenistä. Kesäsemesterikin alkaa pyörähtää todenteolla käyntiin ja takana on jo ensimmäiset luennot ja kielikurssit. Tapasin muuten kielikurssilla uuden suomalaisvaihtarin, joten on meitä taas täällä enemmänkin. Olen jo hahmotellut tän lukkarin kurssit, mutta kuten aina, käyn tsekkaamassa pari viikkoa luentoja ja päätän sitten, josko käyn kurssin loppuun. Tällä semesterillä mulla olisi tosiaan enää yksi englanninkielinen kurssi ja muut saksaksi, joten työtä ja vähän lisää työtä on kyllä edessä tänä kesänä! Mutta onneksi mulla on tämän reissun jälkeen kunnon motivaatio taas opiskeluun ja on tullut pohdittua tätä omaa etuoikeuttakin olla täällä, joten jospa sitä selviäisi.
| Reissun ehkä kaunein auringonlasku Koh Mookilla |
Mä lopetan tällä kertaa näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Pistin vähän esille tällaisia vastakohtia Thaimaasta, unelmarantaa ja paikallisten asutusta. Joskus kannattaa lähteä sieltä resortin aitojen takaa katsomaan vähän paikkoja, niin vastaan tulee se real thing.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Ultimate reissubiisit - Ultimate Reiselieder
Koska olen nyt liian laiska kirjoittamaan kokonaista postausta reissun viimeisimmistä tapahtumista, tyydyn laittamaan teille vain makupaloja siitä, millaisen musiikin siivitteleminä nuo seitsemän viikkoa siellä palmun alla menivät. Musiikin kuunteluhan rajoittui aika paljon kännykän tarjontaan (itsellänihän 17 tarkkaan valittua biisiä), joten samat viisut siellä taisi soida aika paljon.
Ehdottomasti koko reissun ykkösbiisiksi nousi Coldplayn Paradise. Ihan noin jo senkin vuoksi, että monta kertaa tunsi olevansa paratiisissa. Tämä laulu tuo nykyään mieleen hetket Koh Phi Phi:lta rantabileistä, kun tämä "meidän biisi" pärähti soimaan ja Langkawilta, kun kaatosateessa juoksimme noin 10 sekuntia sateessa autoon ja olimme kaikki aivan läpimärkiä ja biisi alkoi soida käynnistettäessä auton. Jostain kumman syystä tämä oli ehkä yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista hetkistä koko reissun aikana!
Koti-ikävään, jos se sattui iskemään, tuli kuunneltua kunnon suomalaista, melankolista rokkia Eppujen tapaan. Hyvä biisi, ei mahda mitään.
Koska oltiin niin nuoria ja kauniita, fiilisteltiin tätäkin biisiä monta kertaa. Yksi viime kesän parhaista veisuista ja tämä viekin ajatukset aina Helsinkiin!
Jukka Poikaa! Niin monet noista paikoista, joissa varsinkin Thaimaassa tuli hengattua, meni kategoriaan hippi-rasta-meininki, että Jukka Poikaa kelpasi soitella. Mietittiin useampaan otteeseen, että pitäisikö pyytää paikallisia DJ:itä soittamaan Yotubesta baarissa.
Foo Fightersilta kuunneltiin usemapaakin biisiä, mutta tämä jäi kaikessa kaunedessaan mieleen.
Oasiksen Wonderwall:kin oli jäänyt meikältä ihan unholaan, mutta onneksi Marsa oli fiksuna tyttönä laittanut sen kännykkäänsä. Nämä tutut kitarasoundit kuultiin muun muassa Ko Ngai:lla livenä erään Malediivilaispojan soittamana. Kunnon tunnelmointibiisi.
Palefacen Shangri-La on vähän yllättäjä, mutta reissussa tätä tuli kuunneltua ihan innoissaan. Laulettiin tätäkin Ko Ngai:lla suureen ääneen viereisessä huoneistossa asuvan suomalaispariskunnan iloksi. Oli varmaan rentoa tulla toiselle puolelle maailmaa ihan vain kuunnellakseen samaa suomisettiä kuin kotona. Mut todella tarttuvaa riimiä, hyvät lyriikat ja ennen kaikkea kiva laulaa messissä!
Jostain biiseistä jouduin ottamaan huonommat Youtube-versiot, koska GEMA ei ole myöntänyt oikeuksia videoiden esittämiselle. Sama virsi aina tämän Saksan Youtuben kanssa. Löydätte siellä Suomessa parempiakin videoita aivan varmasti.
Ehdottomasti koko reissun ykkösbiisiksi nousi Coldplayn Paradise. Ihan noin jo senkin vuoksi, että monta kertaa tunsi olevansa paratiisissa. Tämä laulu tuo nykyään mieleen hetket Koh Phi Phi:lta rantabileistä, kun tämä "meidän biisi" pärähti soimaan ja Langkawilta, kun kaatosateessa juoksimme noin 10 sekuntia sateessa autoon ja olimme kaikki aivan läpimärkiä ja biisi alkoi soida käynnistettäessä auton. Jostain kumman syystä tämä oli ehkä yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista hetkistä koko reissun aikana!
Koti-ikävään, jos se sattui iskemään, tuli kuunneltua kunnon suomalaista, melankolista rokkia Eppujen tapaan. Hyvä biisi, ei mahda mitään.
Koska oltiin niin nuoria ja kauniita, fiilisteltiin tätäkin biisiä monta kertaa. Yksi viime kesän parhaista veisuista ja tämä viekin ajatukset aina Helsinkiin!
Jukka Poikaa! Niin monet noista paikoista, joissa varsinkin Thaimaassa tuli hengattua, meni kategoriaan hippi-rasta-meininki, että Jukka Poikaa kelpasi soitella. Mietittiin useampaan otteeseen, että pitäisikö pyytää paikallisia DJ:itä soittamaan Yotubesta baarissa.
Foo Fightersilta kuunneltiin usemapaakin biisiä, mutta tämä jäi kaikessa kaunedessaan mieleen.
Oasiksen Wonderwall:kin oli jäänyt meikältä ihan unholaan, mutta onneksi Marsa oli fiksuna tyttönä laittanut sen kännykkäänsä. Nämä tutut kitarasoundit kuultiin muun muassa Ko Ngai:lla livenä erään Malediivilaispojan soittamana. Kunnon tunnelmointibiisi.
Palefacen Shangri-La on vähän yllättäjä, mutta reissussa tätä tuli kuunneltua ihan innoissaan. Laulettiin tätäkin Ko Ngai:lla suureen ääneen viereisessä huoneistossa asuvan suomalaispariskunnan iloksi. Oli varmaan rentoa tulla toiselle puolelle maailmaa ihan vain kuunnellakseen samaa suomisettiä kuin kotona. Mut todella tarttuvaa riimiä, hyvät lyriikat ja ennen kaikkea kiva laulaa messissä!
Jostain biiseistä jouduin ottamaan huonommat Youtube-versiot, koska GEMA ei ole myöntänyt oikeuksia videoiden esittämiselle. Sama virsi aina tämän Saksan Youtuben kanssa. Löydätte siellä Suomessa parempiakin videoita aivan varmasti.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Malesia - Malaysia
Se on morjesta Langkawilta, Malesian Ahvenanmaalta! Melko tarkkaan kuukauden ajan tuli Thaimaata kierreltya ja nyt vaihdettiin ensimmaisen kerran maata mun lasnaollessa. Tama tapahtui tunnin speedboat-matkalla Ko Lipelta. Rajavirallisuudet hoidettiin molemmissa paissa ihan sujuvasti ja saatiinpa siis 90 paivan oleskeluluvat Malesiaan ja lisaa leimoja passeihin.
Mutta viimeksi taisin innostua kirjoittelemaan Ko Lantalla, josta tuntuu olevan jo ikuisuus. Ja vahan Bangkokista tuntuu olevan ikuisuus, vaikka vasta kuukausi sitten siella heiluttiin. Vedin varmaan omat pohjahetkeni Lantalla, koska siella oli niin kuuma ja meika ihan ylivasynyt (vaikka meinasin kuolla tylsyyteen samalla, ku siel ei ollu mitaan tekemista). Mut sen jalkeen reissu on ollut taas noususuhdanteinen.
Ko Lantalta me matkattiin longtail boatilla Ko Ngain laheiselle pikkusaarelle. Taman tunnin matkan aikana viisastuin sen verran, etta isken tasta lahtien aina vesisuojan rinkkaan, kun lahdetaan vesille, koska matkalla vetta roiskui niin paljon laitojen yli ja meikan rinkka siina paallimmaisena oli aika uitettua koiraa sen jalkeen. Onneksi kamat sisalla pysyivat kuitenkin suht kuivina.
Alkuvaikutelmat Ko Ngaista (lausutaan Ko Hai) oli aika lupaavat, silla saari naytti taas kerran kunnon paratiisilta, sellaiselta Bounty-mainoksen unelmarannalta. Tunnelma latistui ehka pikkasen, kun neidit pudotettiin maan pinnalle meidan resortin respassa seuraavan keskustelun aikana:
Hene: Where's the nearest ATM (pankkiautomaatti)? (tajusin vasta suuni avattua, etta miten tyhma kysymys sielta onkaan tulossa)
Virkailija: There, on the mainland. (osoittaa rannikolle)
Hene: 8/ Well, are there any shops on the island? Or Internet?
Virkailija: No shops. We don't have Internet.
Ja viela kirsikaksi kakun paalle kerrottiin, etta paivisin saarella ei ole sahkoja ja etta ne toimivat vain yolla/illalla klo. 17.30-07.00. Nice. No, onneksi sita ei oikein muuhun kuin faniin yolla tarvittukaan. Naista lupaavista enteista huolimatta kolme paivaa Ko Ngailla meni todella nopeasti ja mukavasti. Maattiin biitsilla ja kaytiin syomassa, siinapa ne paivat oikeastaan noin tiivistetysti. Viimeisena iltana meno alkoi kayda tassa vahan eristaytyneessa mestassa kuitenkin niin oudoksi (vanhat thaileidit lauloivat karaokea, kissa jahtasi sammakkoa ravintolassa, hetken paasta ranskalainen "elainaktivisti" pelastaa sammakon, kaikki menevat jututtamaan buddhamunkkia, tarjoilijapoika toi kaksi banaania ja kokiksen, kun pyysimme "banana with coconut milk"...), etta paatimme olevan aika siirtya eteenpain.
Edessa oli parin tunnin longtail boat/lauttamatka Ko Mukille, hitusen isommalle saarelle, jossa oli kuuleman mukaan jopa kauppoja ja teita. Saimme matkan aikana ihastella jo Emerald Caven suuaukkoa, kun vaihdoimme siina venetta. Paikka oli taynna pelastusliiveissa letkassa uivia aasialaisturisteja. Me kuitenkin jatkettiin viela matkaa "paabiitsille" Charlie Beachille, jossa eras myohemmin oikein sydamelliseksi ihmiseksi osoittautunut thairouva moi meille huoneen saaren vastakkaiselta puolelta The Garden Beach Resortista hintaan 200B/henkilo.
Ko Muk osoittautui ehka Thaimaan saarista (siis niista, joilla vierailtiin) kauneimmaksi ja ihastuttiin tahan paikkaan, sen ilmapiiriin ja ihmisiin niin paljon, etta jaatiinkin sinne viikoksi. Paikan omistajarouva Dada oli kunnon monitaituri ja hanen lisakseen saimme tutustua hanen tarjoilijoina toimineisiin, ihastuttaviin sukulaistyttoihinsa ja snorklausoppaaksi lahteneeseen komeahkoon pikkuserkkuunsa ja liutaan muita ihmisia. Dadan ravintolan ruoka oli niin hyvaa, etta osattiin lahtiessamme varmaan ruokalista ulkoa. En voi muuta kuin suositella tata saarta ja majapaikkaa kaikille, jotka edes harkitsevat island hoppingia tai Thaimaan saaria. Ensimmainen paikka, josta oli oikeasti haikea lahtea pois.
Koh Mukilla kavimme kuitenkin toteuttamassa yhden must-jutun Thaimaan saarilla, nimittain snorklauksen. Teimme "neljan saaren kierroksen", joista ensimmaisella saimme ihailla todella isoja lepakoita ja syottaa varikkaita korallikaloja. Kolmella seuraavalla saarella oli snorklausmahdollisuus ja vaikka sainkin huomata, etta sen ilmaputken kanssa pelaaminen ei ollut ehka ihan mun homma, on snorklaus kokeilemisen arvoista. Heitinkin sen loppujen lopuksi veneeseen ja tyydyin sukeltelemaan lasien kanssa. Korallit ja varikkaat kalat olivat kylla tosi hienoja ja koko merenalainen maailma ihan uskomaton. Jotkut bongasivat Nemo-kalankin, ma en..:(
Kavimme lopulta itsekin tsekkaamassa Emerald Caven eli sen laguunimaisen luolan, jonne piti uida 80 metria kallion sisassa. 80 metria ei kuulosta pitkalta matkalta, mutta koska luola oli jossain valissa aivan pilkkopimea, ei paljon naurattanut ja edesta menneesta kaverista tuli kylla pidettya kiinni. "Sisalla" luolassa oli sitten hiekkaranta ja vahan puita ja kasvillisuutta (ja 60 thaimaalaiskoululaista istumassa natisti riveissa) ja joka puolella ylos kohosivat jyrkat kalliot. Ainakin meille turisteille kerrottiin, etta merirosvot olivat aikoinaan tuoneet sinne aarteitaan piiloon. Voisinpa vaikka uskoakin, koska paikka oli sen verran salamyhkainen.
Pohdimme viela jaavamme Ko Mukille pidemmaksi aikaa, mutta mm. muiden suositusten takia paatimme siirtya Thaimaan puolella viela Ko Lipelle. Luulin Lipen olevan lahinna kansallispuistoa ja paikallisia asukkeja, mutta saari osoittautuikin Ko Phi Phi:n pienoismalliksi. Elikkas myyntikojua ja baaria turisteille, hienoa hiekkarantaa ja paljon ruotsalaisia. Tykattiin kuitenkin Lipesta kaiken tuon eristaytyneisyyden jalkeen ja viihdyttiin siella viitisen paivaa. Tavattiin veneessa Lipelle pari suomalaistyttoa, joiden kanssa hengasimme sitten yhtena iltana. Muuten Lipe oli aika massailya: hyvaa ruokaa, thaimaalaisia pannukakkuja ja auringonottoa.
Ko Lipen jalkeen tie vei speedboatilla Malesian puolelle Langkawille, jossa pidamme talla hetkella majaa ihanassa Daddy's Guesthousessa. Tatakin mestaa voimme suositella matkaajille, 60 Malesian ringgetin hintaan (1e =3,97 eli n.4 ringgettia) nukumme neljastaan ihanan boheemisti sisustetussa huoneessa ja majapaikan henkilokunta on taas kerran mielettoman ystavallista. Viime sunnuntaina matkaseurueemme tosiaan laajeni neljaan, kun Iida, opiskelukaverimme Lapista, liittyi seuraamme.
Langkawi tuntuu yllattavan lansimaalaiselta Thaimaan jalkeen. Tallakin saarella on pitkasta aikaa paljon palveluita, teita, autoja ja jopa lentokentta! Turistejakin kylla riittaa ja joka kerta meitakin erehdytaan luulemaan ruotsalaisiksi. Ollaan koko reissun ajan mietitty, etteivatko paikalliset oikeasti ole tahan paivaan mennessa oppineet erottamaan ruotsin kielta muista kielista, koska lansinaapurit nayttavat olevan toiseksi suurin kansa Kaakkois-Aasian saarilla. Niita pirulaisia on joka paikassa ja nykyisellaan melkein rupeaa arsyttamaan, kun vastaan kavelee naita taydellisesti ruskettuneita ja tallaytyneita svenssoneita.
Taallakin on tullut ahkerasti kulutettua tuota 2km:n pituista Patai Cenang biitsia ja eilen vuokrattiin auto ja ajeltiin saaren ympari. Iida oli harjoittelut jo pari viikkoa tien vaaralla puolella ajamista Uudessa-Seelannissa, joten paastimme Iidan mielellamme rattiin. Kavimme saaren paakaupungissa Kuahissa tsekkaamassa aika koyhiksi osoittautuneet kauppakeskukset ja ajelimme toiselle puolella saarta ruokapaikkaa etsien. Olipa mukava istahtaa pitkasta aikaa auton kyytiin ja kuunella radiota!
Mutta Malesiassakin vaikuttaa olevan halpaa ja ulkona syominen on edelleen suuri nautinto. Harmikseni malesialainen ruoka ei ole yhta hyvaa kuin thaimaalainen, mutta ennemminhan tata syo kuin selkaansa ottaa! Olen saanut tutustua kunnolla intialaiseen ruokaan, koska me kaydaan varmaan joka paiva samassa intialaisessa restassa syomassa tikka masalaa ja valkosipuli-naan-leipaa. Lisaksi loydettiin paikallinen konditoria, josta on haettu messevat juustokakut kerran jos toisen.
Tama kulinarismi saattanee jatkua, silla launataina lahdemme jatkamaan Pulau Penangille ja Georgetowniin, jota on tituleerattu Aasian ruokapaakaupungiksi. Sielta matka jatkuu Malesian paakaupunkiin Kuala Lumpuriin, jonne olemme budjetoineet 2-3 paivaa ja lopulta Singaporeen, jossa viettanemme samaiset 2-3 paivaa. Kuukauden rantaloman jalkeen ajatus kaupunkien vilinasta tuntuu jopa ihanan virkistavalta.
Uhkaavasti alkaa minunkin reissu laheta loppuaan, silla kahden viikon paasta datailen jo omalla koneellani Munsterissa. Toisaalta kaipaan pikkuhiljaa jo rutiineja ja kaikkia normaaleja asioita, joista saan seka Suomessa etta Saksassa nauttia. Reissun paalla on hauskaa, mut kylla koti on aina koti. Tosin tassa reissaillessa ja maailmaa nahdessa halu nahda lisaa on vaan kasvanut ja haaveilut seuraavasta pidemmasta reissusta ovat jo kaynnissa. Mutta jos nyt saataisiin ensin tama reissu kunnialla loppuun ja tytto takaisin Suomeen sielta Saksastakin! Malesia kuittaa - hengissa ollaan!
Mutta viimeksi taisin innostua kirjoittelemaan Ko Lantalla, josta tuntuu olevan jo ikuisuus. Ja vahan Bangkokista tuntuu olevan ikuisuus, vaikka vasta kuukausi sitten siella heiluttiin. Vedin varmaan omat pohjahetkeni Lantalla, koska siella oli niin kuuma ja meika ihan ylivasynyt (vaikka meinasin kuolla tylsyyteen samalla, ku siel ei ollu mitaan tekemista). Mut sen jalkeen reissu on ollut taas noususuhdanteinen.
Ko Lantalta me matkattiin longtail boatilla Ko Ngain laheiselle pikkusaarelle. Taman tunnin matkan aikana viisastuin sen verran, etta isken tasta lahtien aina vesisuojan rinkkaan, kun lahdetaan vesille, koska matkalla vetta roiskui niin paljon laitojen yli ja meikan rinkka siina paallimmaisena oli aika uitettua koiraa sen jalkeen. Onneksi kamat sisalla pysyivat kuitenkin suht kuivina.
Alkuvaikutelmat Ko Ngaista (lausutaan Ko Hai) oli aika lupaavat, silla saari naytti taas kerran kunnon paratiisilta, sellaiselta Bounty-mainoksen unelmarannalta. Tunnelma latistui ehka pikkasen, kun neidit pudotettiin maan pinnalle meidan resortin respassa seuraavan keskustelun aikana:
Hene: Where's the nearest ATM (pankkiautomaatti)? (tajusin vasta suuni avattua, etta miten tyhma kysymys sielta onkaan tulossa)
Virkailija: There, on the mainland. (osoittaa rannikolle)
Hene: 8/ Well, are there any shops on the island? Or Internet?
Virkailija: No shops. We don't have Internet.
Ja viela kirsikaksi kakun paalle kerrottiin, etta paivisin saarella ei ole sahkoja ja etta ne toimivat vain yolla/illalla klo. 17.30-07.00. Nice. No, onneksi sita ei oikein muuhun kuin faniin yolla tarvittukaan. Naista lupaavista enteista huolimatta kolme paivaa Ko Ngailla meni todella nopeasti ja mukavasti. Maattiin biitsilla ja kaytiin syomassa, siinapa ne paivat oikeastaan noin tiivistetysti. Viimeisena iltana meno alkoi kayda tassa vahan eristaytyneessa mestassa kuitenkin niin oudoksi (vanhat thaileidit lauloivat karaokea, kissa jahtasi sammakkoa ravintolassa, hetken paasta ranskalainen "elainaktivisti" pelastaa sammakon, kaikki menevat jututtamaan buddhamunkkia, tarjoilijapoika toi kaksi banaania ja kokiksen, kun pyysimme "banana with coconut milk"...), etta paatimme olevan aika siirtya eteenpain.
Edessa oli parin tunnin longtail boat/lauttamatka Ko Mukille, hitusen isommalle saarelle, jossa oli kuuleman mukaan jopa kauppoja ja teita. Saimme matkan aikana ihastella jo Emerald Caven suuaukkoa, kun vaihdoimme siina venetta. Paikka oli taynna pelastusliiveissa letkassa uivia aasialaisturisteja. Me kuitenkin jatkettiin viela matkaa "paabiitsille" Charlie Beachille, jossa eras myohemmin oikein sydamelliseksi ihmiseksi osoittautunut thairouva moi meille huoneen saaren vastakkaiselta puolelta The Garden Beach Resortista hintaan 200B/henkilo.
Ko Muk osoittautui ehka Thaimaan saarista (siis niista, joilla vierailtiin) kauneimmaksi ja ihastuttiin tahan paikkaan, sen ilmapiiriin ja ihmisiin niin paljon, etta jaatiinkin sinne viikoksi. Paikan omistajarouva Dada oli kunnon monitaituri ja hanen lisakseen saimme tutustua hanen tarjoilijoina toimineisiin, ihastuttaviin sukulaistyttoihinsa ja snorklausoppaaksi lahteneeseen komeahkoon pikkuserkkuunsa ja liutaan muita ihmisia. Dadan ravintolan ruoka oli niin hyvaa, etta osattiin lahtiessamme varmaan ruokalista ulkoa. En voi muuta kuin suositella tata saarta ja majapaikkaa kaikille, jotka edes harkitsevat island hoppingia tai Thaimaan saaria. Ensimmainen paikka, josta oli oikeasti haikea lahtea pois.
Koh Mukilla kavimme kuitenkin toteuttamassa yhden must-jutun Thaimaan saarilla, nimittain snorklauksen. Teimme "neljan saaren kierroksen", joista ensimmaisella saimme ihailla todella isoja lepakoita ja syottaa varikkaita korallikaloja. Kolmella seuraavalla saarella oli snorklausmahdollisuus ja vaikka sainkin huomata, etta sen ilmaputken kanssa pelaaminen ei ollut ehka ihan mun homma, on snorklaus kokeilemisen arvoista. Heitinkin sen loppujen lopuksi veneeseen ja tyydyin sukeltelemaan lasien kanssa. Korallit ja varikkaat kalat olivat kylla tosi hienoja ja koko merenalainen maailma ihan uskomaton. Jotkut bongasivat Nemo-kalankin, ma en..:(
Kavimme lopulta itsekin tsekkaamassa Emerald Caven eli sen laguunimaisen luolan, jonne piti uida 80 metria kallion sisassa. 80 metria ei kuulosta pitkalta matkalta, mutta koska luola oli jossain valissa aivan pilkkopimea, ei paljon naurattanut ja edesta menneesta kaverista tuli kylla pidettya kiinni. "Sisalla" luolassa oli sitten hiekkaranta ja vahan puita ja kasvillisuutta (ja 60 thaimaalaiskoululaista istumassa natisti riveissa) ja joka puolella ylos kohosivat jyrkat kalliot. Ainakin meille turisteille kerrottiin, etta merirosvot olivat aikoinaan tuoneet sinne aarteitaan piiloon. Voisinpa vaikka uskoakin, koska paikka oli sen verran salamyhkainen.
Pohdimme viela jaavamme Ko Mukille pidemmaksi aikaa, mutta mm. muiden suositusten takia paatimme siirtya Thaimaan puolella viela Ko Lipelle. Luulin Lipen olevan lahinna kansallispuistoa ja paikallisia asukkeja, mutta saari osoittautuikin Ko Phi Phi:n pienoismalliksi. Elikkas myyntikojua ja baaria turisteille, hienoa hiekkarantaa ja paljon ruotsalaisia. Tykattiin kuitenkin Lipesta kaiken tuon eristaytyneisyyden jalkeen ja viihdyttiin siella viitisen paivaa. Tavattiin veneessa Lipelle pari suomalaistyttoa, joiden kanssa hengasimme sitten yhtena iltana. Muuten Lipe oli aika massailya: hyvaa ruokaa, thaimaalaisia pannukakkuja ja auringonottoa.
Ko Lipen jalkeen tie vei speedboatilla Malesian puolelle Langkawille, jossa pidamme talla hetkella majaa ihanassa Daddy's Guesthousessa. Tatakin mestaa voimme suositella matkaajille, 60 Malesian ringgetin hintaan (1e =3,97 eli n.4 ringgettia) nukumme neljastaan ihanan boheemisti sisustetussa huoneessa ja majapaikan henkilokunta on taas kerran mielettoman ystavallista. Viime sunnuntaina matkaseurueemme tosiaan laajeni neljaan, kun Iida, opiskelukaverimme Lapista, liittyi seuraamme.
Langkawi tuntuu yllattavan lansimaalaiselta Thaimaan jalkeen. Tallakin saarella on pitkasta aikaa paljon palveluita, teita, autoja ja jopa lentokentta! Turistejakin kylla riittaa ja joka kerta meitakin erehdytaan luulemaan ruotsalaisiksi. Ollaan koko reissun ajan mietitty, etteivatko paikalliset oikeasti ole tahan paivaan mennessa oppineet erottamaan ruotsin kielta muista kielista, koska lansinaapurit nayttavat olevan toiseksi suurin kansa Kaakkois-Aasian saarilla. Niita pirulaisia on joka paikassa ja nykyisellaan melkein rupeaa arsyttamaan, kun vastaan kavelee naita taydellisesti ruskettuneita ja tallaytyneita svenssoneita.
Taallakin on tullut ahkerasti kulutettua tuota 2km:n pituista Patai Cenang biitsia ja eilen vuokrattiin auto ja ajeltiin saaren ympari. Iida oli harjoittelut jo pari viikkoa tien vaaralla puolella ajamista Uudessa-Seelannissa, joten paastimme Iidan mielellamme rattiin. Kavimme saaren paakaupungissa Kuahissa tsekkaamassa aika koyhiksi osoittautuneet kauppakeskukset ja ajelimme toiselle puolella saarta ruokapaikkaa etsien. Olipa mukava istahtaa pitkasta aikaa auton kyytiin ja kuunella radiota!
Mutta Malesiassakin vaikuttaa olevan halpaa ja ulkona syominen on edelleen suuri nautinto. Harmikseni malesialainen ruoka ei ole yhta hyvaa kuin thaimaalainen, mutta ennemminhan tata syo kuin selkaansa ottaa! Olen saanut tutustua kunnolla intialaiseen ruokaan, koska me kaydaan varmaan joka paiva samassa intialaisessa restassa syomassa tikka masalaa ja valkosipuli-naan-leipaa. Lisaksi loydettiin paikallinen konditoria, josta on haettu messevat juustokakut kerran jos toisen.
Tama kulinarismi saattanee jatkua, silla launataina lahdemme jatkamaan Pulau Penangille ja Georgetowniin, jota on tituleerattu Aasian ruokapaakaupungiksi. Sielta matka jatkuu Malesian paakaupunkiin Kuala Lumpuriin, jonne olemme budjetoineet 2-3 paivaa ja lopulta Singaporeen, jossa viettanemme samaiset 2-3 paivaa. Kuukauden rantaloman jalkeen ajatus kaupunkien vilinasta tuntuu jopa ihanan virkistavalta.
Uhkaavasti alkaa minunkin reissu laheta loppuaan, silla kahden viikon paasta datailen jo omalla koneellani Munsterissa. Toisaalta kaipaan pikkuhiljaa jo rutiineja ja kaikkia normaaleja asioita, joista saan seka Suomessa etta Saksassa nauttia. Reissun paalla on hauskaa, mut kylla koti on aina koti. Tosin tassa reissaillessa ja maailmaa nahdessa halu nahda lisaa on vaan kasvanut ja haaveilut seuraavasta pidemmasta reissusta ovat jo kaynnissa. Mutta jos nyt saataisiin ensin tama reissu kunnialla loppuun ja tytto takaisin Suomeen sielta Saksastakin! Malesia kuittaa - hengissa ollaan!
Tunnisteet:
backpacking,
Malesia,
matkailu,
on the road
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Thaimaa - Thailand
Niinhan siina kavi, etta eipa ole tullut paljon blogiin koskettua talla reissulla ja kuvia tanne tipahtelee kirjoituksiakin harvemmin. Ehka sitten reissun jalkeen pistan kunnon kuvaplajaysta, koska nyt ei todellakaan riita aika ja karsivallisyys niiden kanssa pelaamiseen. Tietokoneella tulee istuttua lahinna nettikahviloissa, joissa tama hupi maksaa yhden tai kaksi bahtia minuuttia kohden, mutta ei tee mieli naille koneille paljon omia lomakuvia tallennella. Dropboxit kylla tiedetaan, mut anyway..
Mutta paljon on kerennyt jo nahda tassa reilun kahden viikon aikana. Rakastuttiin kaikki Bangkokiin, todella kiva ja elava kaupunki. Kaytiin kiertamassa suurimpia nahtavyyksia kuten Grand Palace, Chinatown ja buddhapatsaita. Lisaksi katseltiin kaupunkia yhtena paivana vedesta kasin kanavaristeilylla ja syotiin itsemme ahkyyn Thaimaan korkeimman rakennuksen Bayioke Towerin iltabuffetissa. Korkeutta tuolla rakennuksella taisi olla hieman paalle 300 metria, etta ihan kivathan sielta oli nakymat. Ajeltiin tuk-tukeilla kaupunkia ristiin rastiin ja pidettiin itse majaa reppureissaajien mekassa Khao San Roadilla. Rahat tuhlattiin sitten viimeistaan MBK-kauppakeskuksessa. Neljan vai viiden paivan jalkeen (kuka naita enaa laskee) otettiin yobussi Krabin rantakohteita pain. Bangkokin vilinaa on ehka jopa jo nyt ikava.
Bangkokista matkattiin todellakin yo bussilla Krabille, jossa vietettiin kaksi-kolme paivaa. Tahan mennessa ei ollut tarvinnut viela paljon suomalaisiin tormata, mutta Krabi olikin sitten, kuten oletettua, taynna maanmiehia. Meidan hostelli oli Ao Nang Beachin lahella, joten otettiin yksi paiva longtailboat Railay Beachille ottamaan aurinkoa. Maisemat olivat kylla suoraan kuin aurinkomatkojen katalogeista. Ihatuin taalla viimeistaan thaimaalaiseen ruokaan. Se on niin hyvin maustettua ja ihanan tulista! Tosin jossain vaiheessa oli naurussa pidattelemista, kun Tom Yam-keittoa syodessa hiki kaatui paalta, itketti ja nena alkoi vuotaa. Vaitan kuitenkin nauttineeni suuresti siitakin keitosta. Namnam! Krabilla kavimme myos ottamassa vahan lahikontaktia paikalliseen kulttuuriin ja kavimme katsomassa thaiboxing-matsin. Illan ohjelmassa oli yhdeksan ottelua, joista seitsemas oli aikuisten paaottelu. Harmi vaan, etta itse paaottelu paatyi ehka 30 sekunnissa tyrmaykseen ja sita ennen oli tullut katseltua varmaan 1,5 tuntia 10-vuotiaita poikia hakkaamassa toisiaan.
Krabilta otimme laivan Koh Phi Phi:n saarelle, jota lahinna kaikki olivat kehuneet. Koh Phi Phi:lta varasimme pariksi ensimmaiseksi paivaksi bungalowin vahan "paakaupungin" sivusta ja paasimme kokemaan vahan viidakkomeininkiakin, kun illalla odotti kaarme portailla ja apinat hyppivat lahipuissa. Ja banaani kasvoi meidan bungalowin vieressa! Phi Phi:n Ao Loh Dalam Beach oli kunnon bilekeskus, jossa tuli ehka vierailtua itsekin kerran tai kaksi. Heti ensimmaisena paivana huomasi kylla, etta koko mesta on taynna ruotsalaisia turisteja ja mekin mentiin useampaan kertaan siihen samaan kastiin. Ei kehdannut oikaista, kun ruotsalaiset oli kuitenkin ihan tyylikasta porukkaa..:D Koko Phi Phi:n ajan missiona oli lahtea snorklaamaan, mutta jotenkin se saattoi painottua enemman tuonne juhlimisen puolelle. No kylla tassa kerkeaa viel snorklata! Koh Phi Phi:lla olisi ollut The Beach-leffan kuvausmaisemat, mutta ei jaksettu lahtea venereissulle sita lahtea katsomaan. Ois ehka pitany. Ensimmainen asia, joka harmittaa talla reissulla!
Tykattiin Phi Phi:sta ihan mielettomasti, mutta matkaa piti jatkaa etelaanpain ja me otettiinkin suunnaksi Koh Lanta. Lantalla saatiin taas mieleton seaview-bungalow, jonka ainoana puutteena tosin oli temppuileva ilmastointi. Kun paivalla lampotilat nousevat jonnekin lahemmas 40 astetta, on ilmastointi ihan ehdoton. Olenkin pistanyt tassa mun energiatason laskua tuon kuumuuden piikkiin. Tekis mieli kayda huvikseen hengaamassa paikallisessa k-kaupassa eli 7Eleven:issa, koska ne on niin taivaallisen viileita. Koh Lantalla ollaan vaan ladattu akkuja ja otettu aurinkoa. Huomenna meilla on tosin ihan aktionin tayttama paiva, kun lahdetaan norsuvaellukselle ja vieraillaan Koh Lantan luolilla ja vesiputouksella. Norsuja, jee!
Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen paiva Koh Lantalla, koska perjantaina otetaan suunnaksi Koh Ngai ja sen jalkeen Koh Mook. Noilla pienemmilla saarilla pitaisi olla myos todella hyvat snorklausmahdollisuudet koralliriuttoineen, joten siella paastaan toteuttamaan sekin missio! Eniten odotan Koh Mookin Emerald Cavea eli jotain kallion sisalla olevaa laguunia, jonne pitaa uida 70 metria luolia pitkin. Koh Mookin jalkeen matka jatkunee mita todennakoisimmin Ko Lipelle ja sielta Malesian puolelle Langkawille. Aikaa hengata Malesiassa jaa ehka kolmisen viikkoa, jona aikana nyt ainakin Langkawi ja Kuala Lumpur tsekataan. Taman hetken suunnitelmissa olisi saapua sitten Singaporeen 30.3. ja jaada sinne kolmeksi yoksi. Sitten 3.4. mulla lahteekin jo lento takaisin Saksaan.
Etta tallaista rantalomaa ja auringonottoahan tama on lahinna ollut! Olen ruskettunut.. vahan. Mutta en ole palanut, propsit siita! Jatkuva kuumuus tosiaan vasyttaa ainakin meikalaista, etta odottelen milloin mun kroppa vihdoin tottuisi tahan ilmastonalaan. Vatsataudilta olen sailynyt.. viela. Koputan nyt puuta, etta sailyisin mahdollisimman pitkaankin. Pidempaan reissaillessa kylla alkaa kaivata myos normaaleja arkijuttuja ja tietokoneella hengaaminen on mulle yksi niista. Etta antakaa anteeksi, jos naette mut facessa aina silloin talloin. Kun on maannut koko paivan 35 asteessa rannalla, niin onpa eri mukava tulla illalla viileaan nettikahvilaan tuttujen ympyroiden pariin. Opin arvostamaan Suomen oloja, infrastruktuuria ja hygieniatasoa koko ajan enemman ja enemman, on meilla asiat hyvin siella! Asia johon taalla voisi kylla tottua, on ulkona syominen. Ollaan syoty paivittain ehka kaksi kertaa ulkona, koska ruoka vaan on niin halpaa. Tosin naiden Thaimaan lomasaarien hintataso on ollut huomattavasti korkeampi kuin luulin. Lankkareilta osataan ottaa rahat pois! ;)
Kello alkaa lahenella yhdeksaa illalla paikallista aikaa ja meika on ihan finaalissa. Naurettiin just, et ei tama mitaan lomaa ole, sen verran uupuneita ollaan joka paiva. Mutta en vaihtaisi kaikkea nakemaani kylla poiskaan! Saa nahda milloin seuraavan kerran kirjoittelen, koska tama vaatii aina oman aikansa. Mutta talta eraa Thaimaa kuittaa - hengissa ollaan!
Mutta paljon on kerennyt jo nahda tassa reilun kahden viikon aikana. Rakastuttiin kaikki Bangkokiin, todella kiva ja elava kaupunki. Kaytiin kiertamassa suurimpia nahtavyyksia kuten Grand Palace, Chinatown ja buddhapatsaita. Lisaksi katseltiin kaupunkia yhtena paivana vedesta kasin kanavaristeilylla ja syotiin itsemme ahkyyn Thaimaan korkeimman rakennuksen Bayioke Towerin iltabuffetissa. Korkeutta tuolla rakennuksella taisi olla hieman paalle 300 metria, etta ihan kivathan sielta oli nakymat. Ajeltiin tuk-tukeilla kaupunkia ristiin rastiin ja pidettiin itse majaa reppureissaajien mekassa Khao San Roadilla. Rahat tuhlattiin sitten viimeistaan MBK-kauppakeskuksessa. Neljan vai viiden paivan jalkeen (kuka naita enaa laskee) otettiin yobussi Krabin rantakohteita pain. Bangkokin vilinaa on ehka jopa jo nyt ikava.
Bangkokista matkattiin todellakin yo bussilla Krabille, jossa vietettiin kaksi-kolme paivaa. Tahan mennessa ei ollut tarvinnut viela paljon suomalaisiin tormata, mutta Krabi olikin sitten, kuten oletettua, taynna maanmiehia. Meidan hostelli oli Ao Nang Beachin lahella, joten otettiin yksi paiva longtailboat Railay Beachille ottamaan aurinkoa. Maisemat olivat kylla suoraan kuin aurinkomatkojen katalogeista. Ihatuin taalla viimeistaan thaimaalaiseen ruokaan. Se on niin hyvin maustettua ja ihanan tulista! Tosin jossain vaiheessa oli naurussa pidattelemista, kun Tom Yam-keittoa syodessa hiki kaatui paalta, itketti ja nena alkoi vuotaa. Vaitan kuitenkin nauttineeni suuresti siitakin keitosta. Namnam! Krabilla kavimme myos ottamassa vahan lahikontaktia paikalliseen kulttuuriin ja kavimme katsomassa thaiboxing-matsin. Illan ohjelmassa oli yhdeksan ottelua, joista seitsemas oli aikuisten paaottelu. Harmi vaan, etta itse paaottelu paatyi ehka 30 sekunnissa tyrmaykseen ja sita ennen oli tullut katseltua varmaan 1,5 tuntia 10-vuotiaita poikia hakkaamassa toisiaan.
Krabilta otimme laivan Koh Phi Phi:n saarelle, jota lahinna kaikki olivat kehuneet. Koh Phi Phi:lta varasimme pariksi ensimmaiseksi paivaksi bungalowin vahan "paakaupungin" sivusta ja paasimme kokemaan vahan viidakkomeininkiakin, kun illalla odotti kaarme portailla ja apinat hyppivat lahipuissa. Ja banaani kasvoi meidan bungalowin vieressa! Phi Phi:n Ao Loh Dalam Beach oli kunnon bilekeskus, jossa tuli ehka vierailtua itsekin kerran tai kaksi. Heti ensimmaisena paivana huomasi kylla, etta koko mesta on taynna ruotsalaisia turisteja ja mekin mentiin useampaan kertaan siihen samaan kastiin. Ei kehdannut oikaista, kun ruotsalaiset oli kuitenkin ihan tyylikasta porukkaa..:D Koko Phi Phi:n ajan missiona oli lahtea snorklaamaan, mutta jotenkin se saattoi painottua enemman tuonne juhlimisen puolelle. No kylla tassa kerkeaa viel snorklata! Koh Phi Phi:lla olisi ollut The Beach-leffan kuvausmaisemat, mutta ei jaksettu lahtea venereissulle sita lahtea katsomaan. Ois ehka pitany. Ensimmainen asia, joka harmittaa talla reissulla!
Tykattiin Phi Phi:sta ihan mielettomasti, mutta matkaa piti jatkaa etelaanpain ja me otettiinkin suunnaksi Koh Lanta. Lantalla saatiin taas mieleton seaview-bungalow, jonka ainoana puutteena tosin oli temppuileva ilmastointi. Kun paivalla lampotilat nousevat jonnekin lahemmas 40 astetta, on ilmastointi ihan ehdoton. Olenkin pistanyt tassa mun energiatason laskua tuon kuumuuden piikkiin. Tekis mieli kayda huvikseen hengaamassa paikallisessa k-kaupassa eli 7Eleven:issa, koska ne on niin taivaallisen viileita. Koh Lantalla ollaan vaan ladattu akkuja ja otettu aurinkoa. Huomenna meilla on tosin ihan aktionin tayttama paiva, kun lahdetaan norsuvaellukselle ja vieraillaan Koh Lantan luolilla ja vesiputouksella. Norsuja, jee!
Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen paiva Koh Lantalla, koska perjantaina otetaan suunnaksi Koh Ngai ja sen jalkeen Koh Mook. Noilla pienemmilla saarilla pitaisi olla myos todella hyvat snorklausmahdollisuudet koralliriuttoineen, joten siella paastaan toteuttamaan sekin missio! Eniten odotan Koh Mookin Emerald Cavea eli jotain kallion sisalla olevaa laguunia, jonne pitaa uida 70 metria luolia pitkin. Koh Mookin jalkeen matka jatkunee mita todennakoisimmin Ko Lipelle ja sielta Malesian puolelle Langkawille. Aikaa hengata Malesiassa jaa ehka kolmisen viikkoa, jona aikana nyt ainakin Langkawi ja Kuala Lumpur tsekataan. Taman hetken suunnitelmissa olisi saapua sitten Singaporeen 30.3. ja jaada sinne kolmeksi yoksi. Sitten 3.4. mulla lahteekin jo lento takaisin Saksaan.
Etta tallaista rantalomaa ja auringonottoahan tama on lahinna ollut! Olen ruskettunut.. vahan. Mutta en ole palanut, propsit siita! Jatkuva kuumuus tosiaan vasyttaa ainakin meikalaista, etta odottelen milloin mun kroppa vihdoin tottuisi tahan ilmastonalaan. Vatsataudilta olen sailynyt.. viela. Koputan nyt puuta, etta sailyisin mahdollisimman pitkaankin. Pidempaan reissaillessa kylla alkaa kaivata myos normaaleja arkijuttuja ja tietokoneella hengaaminen on mulle yksi niista. Etta antakaa anteeksi, jos naette mut facessa aina silloin talloin. Kun on maannut koko paivan 35 asteessa rannalla, niin onpa eri mukava tulla illalla viileaan nettikahvilaan tuttujen ympyroiden pariin. Opin arvostamaan Suomen oloja, infrastruktuuria ja hygieniatasoa koko ajan enemman ja enemman, on meilla asiat hyvin siella! Asia johon taalla voisi kylla tottua, on ulkona syominen. Ollaan syoty paivittain ehka kaksi kertaa ulkona, koska ruoka vaan on niin halpaa. Tosin naiden Thaimaan lomasaarien hintataso on ollut huomattavasti korkeampi kuin luulin. Lankkareilta osataan ottaa rahat pois! ;)
Kello alkaa lahenella yhdeksaa illalla paikallista aikaa ja meika on ihan finaalissa. Naurettiin just, et ei tama mitaan lomaa ole, sen verran uupuneita ollaan joka paiva. Mutta en vaihtaisi kaikkea nakemaani kylla poiskaan! Saa nahda milloin seuraavan kerran kirjoittelen, koska tama vaatii aina oman aikansa. Mutta talta eraa Thaimaa kuittaa - hengissa ollaan!
tiistai 14. helmikuuta 2012
Paikoillanne, valmiit, hep! - Auf die Plätze, fertig, los!
Apuaah, nyt alkaa jo jännittää! Eilen illalla tuli Emiratesilta viesti puhelimeen, että muistathan lentosi huomenna. Mitenkä voisinkaan unohtaa..?!! Mä oon keränny tässä varmaan 2 kk roinaa tuota reissua varten, joten toivottavasti kaikki on nyt koossa ja muistan vielä ottaa kaiken mukaankin.
![]() |
| Keskiviikkona täällä! |
Ajattelin pärjätä hyvinkin tuolla mun 65 litran rinkalla ja toivon, että se ei missään vaiheessa tule läheskään täyteen, niin sitä on sitten helpompi kantaa. Ajattelin nuukailla vaatteiden kanssa ja ostaa paikan päältä enemmän sit tarvitsemiani toppeja, mekkoja yms., kun ne kuitenkin ovat siellä halvempia. Täytyy kyllä sanoa, että vähän harmitti jättää joitakin vaatteita rekkiin näissä Münsterinkin alennusmyynneissä. No, säästyipähän nekin pennoset!
Tänään siis lähtee illalla lento Düsseldorfista ensin Dubaita kohti, jossa on kolmen tunnin välilasku, ja sen jälkeen matka jatkuu Bangkokiin, jossa olen perillä keskiviikkoiltana. Suvarnabhumin lentokenttä on about 30 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta, joten otan siitä sitten junan tai bussin keskustaan, missä sit tavataankin Marin ja Annan kanssa. Toivottavasti tämä matkustaja on siinä vaiheessa väsynyt, mutta onnellinen ja yhtenä kappaleena.
|
|
| Tuhat ja yksi asiaa, jotka voin unohtaa kotiin. |
Mä otan mun missioksi lukea kaikkea muuta kuin koulukirjoja tuossa loman aikana. Kävin ostamassa täältä mukaan matkalukemisiksi Leijapojan, koska Tuhat loistavaa aurinkoa oli yks parhaimmista mun lukemista kirjoista ikinä ja oon kuullu, että tämä ois jopa parempi. Toiseksi valikoitui Eat Pray Love, jonka ostin saksaksi, että pysyisi sekin kieli vähän päässä tuon matkan aikana. Nykyään sen kanssa on jo niin paljon helpompaa, että en haluaisi mennä taaksepäin! Mutta tosiaan, jos nuo saan luettua, niin ostellaan matkalta sit lisää.
Ja hei, tässä sit pientä lääkearsenaalia reissuun. Löytyy niin särky-, ripuli- kuin allergialääkkeetkin, laastarit, käsidesit, maitohappobakteerit ja kaikkein tärkeimpänä tietty beetakaroteenit, että sais brunaa pintaan! Ja vaikka mitä muuta.. toivotaan, että ei tule tarvetta käyttää näitä. Ja taas tuntuu, että mulla on tuhat ja yksi asiaa, jotka pitäis tehdä: skannailla passi &viisumi sun muuta mailiin ja pistää mailia vähän kaikille erinäislle henkilöille, juosta vielä ostamaan lisää saldoa Saksan liittymään, viedä pyörä varastoon, syödä jääkaappi tyhjäksi ja soittaa vielä äiskälle, jos se vaikka vastaisi. Aina se lähdön hetki on tällainen! Onneksi lento lähtee vasta illalla , niin sain nukkua kunnon yöunet ja kerkeän panikoida vielä tämän päivää. Yritän kirjoitella sieltä reissun päältäkin kuulumisia, mut saa nähdä jaksanko rueta kuvien kanssa sähläämään, vaikka ne varmaan ois just kaikkein kivoimpia.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on...
| Auf dem Aasee! |
Nyt alkaa olla reissu jo niin lähellä, että viimeisten päivien odottaminen on ihan tuskaa. Onneksi tässä on tullut kehitettyä kaikkea tekemistä ajatusteni harhauttamiseksi. Keskiviikkona oli yhden kaverini syntymäpäivä, joten juhlistimme sitä päivällä käymällä mensassa syömässä (kuin erikoista!), jonka jälkeen mentiin Aaseen jäälle kävelemään. Täällä on siis ollu pakkasia jo niin pitkään, että Aasee on jäätynyt ja siellä ois ihan sikahyvä jää luistella, mut harmikseni mulla ei ole luistimia täällä.
Sen jälkeen käytiin juomassa synttärikahvit paín&gâteau:ssa, mun uudessa lempikahvilassa täällä Münsterissä. Pakotan kaikki mun luo tulevat vieraat käymään tuolla mun kanssa, et saan taas sitä hyvää kahvia.
llalla lähdettiin käymään vielä syttäricocktaileilla, koska ne on niin halpoja Suomeen verrattuna, et muiden Suomeen palaavien vaihtareiden piti saada vielä viimeinen ilo irti näistä. Jos tuota hintaa nyt katsoo, niin ei voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE, sedulat! :D Long island ice tea, 0,5 litraa, 4,50€. Nice. Cavete, toi paikka missä käytiin, on Münsterin vanhimpia opiskelijakapakoita ja todella tunnelmallinen. Lisäksi sieltä saa perinteistä saksalaista ruokaakin, joten tulevat vieraani saattavat päätyä käymään täälläkin.
| Cocktail ja sen kaverit |
Gelsenkirchenistä jatkettiin S-Bahnilla Essenin puolelle Zollvereinin vanhaan hiilikaivokseen, joka on nykyään otettu UNESCO:n maailmanperintökohteiden listalle. Zollverein oli aikoinaan Euroopan suurin hiilikaivos ja ehkä juuri sen Bauhaus-tyylisten rakennusten takia sitä kutsutaan maailman kauneimmaksi hiilikaivokseksi. Niin kaunis kuin hiilikaivos nyt voi olla.
Nykyään Zollvereinin tilat ovat uusiokäytössä ja sieltä löytyy muun muassa Ruhr-museo, Designmuseo, näyttelyitä ja taidepajoja. Me skipattiin suosiolla noi museot tällä kertaa ja käytiin vain katsomassa maisemia kaivoksen 45 metriä korkealta Panorama-tasanteelta.Tuolta muuten huomasi erittäin hyvin, miten lähekkäin nämä suuret teollisuuskaupungit ovat tuolla Ruhrin alueella, sen verran tehtaanpiippuja nimittäin piirtyi horisonttiin.
Kun oltiin mielestämme nähty tarpeeksi hiilikaivosta, niin me otettiin ratikka Esseniin ja mentiin syömään ennen kotimatkaa. Tässä vois nyt heittää saksantaitoisille vähän "hyvää" läppää.. essen in Essen ja niin edelleen. Essen on muuten Saksan kahdeksanneksi suurin kaupunki ja keskusta kauppa-alue oli todella suuri. Essenkään ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta voitti kyllä Gelsenkirchenin. Shoppailemaan ei tällä reissulla oltu tultu, joten ruokailun jälkeen otettiin seuraava juna Münsteriin.
Ja nyt näitä bileitä näyttäis riittävän. Tänään on pakko lähteä sanomaan vielä heiheit muille vaihtareille tuonne Münsterin Kuntotielle, Boeselagerstraßelle. Mutta täytynee ottaa iisisti, koska eilisen cocktailit painaa vielä vähän ja huomenna ois überbileet saksalaisten kanssa. Jeejee! Tää viikko on kyllä erikoisen vilkas tämän juhlinnan suhteen, että en mä normaalisti näin alkkis ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
