Maratonin ajallinen sijoittaminen tähän ekan Saksa-viikon loppuun ei ollut taktisesti ajateltuna ehkä maailman paras idea, koska tällä hetkellä pakki alkaa olla sekä henkisesti että nyt myös fyysisestikin aika tyhjä. Viikon aikana on tullut niin paljon kaikkea uutta, että olis ihan hyvin voinut pitää vähän leppoisamman viikonlopun tätä kaikkea sulatellessa. En ollut asettunut vielä kunnolla kodiksi tänne Münsteriinkään, kun piti perjantaina jo hypätä junaan kohti Berliiniä. VR:n osakkeetkin nousi mun silmissä hiukan, kun sain kokea DeutscheBahnin myöhästelyn molemmilla matkoilla. Berliiniin saapuessa juna oli 1,5 tuntia myöhässä ja kello lähenteli iltakymmentä. Itse lähentelin totaalista hajoamista, kun jouduin superväsyneenä hilaamaan itseni hostellille ventovieraassa miljoonakaupungissa.
Yövyin Rosenthaler Platz-metroaseman lähellä sijaitsevassa The Circus Hostel Berlinissä, jota voin kyllä lämpimästi suositella kaikille Berliinissä kävijöille. Yö tuollaisessa 8-hengen dormissa maksoi 19€, mikä on mun mielestä ihan kohtuullinen. Kyllähän Berliinistä halvempiakin löytää, jos vain jaksaa etsiä. Henkilökunta tuolla oli oikein mukavaa ja tilat melko vasta remontoidut. Hostellin yhteydestä löytyy myös kahvila ja alakerrasta baari, jos ei sitä kauemmaksi halua/kykene lähteä juhlimaan.
Vaikka olin vähän skeptinen tän yksin matkustamisen suhteen, niin oon kuitenkin tyytyväinen, et lähdin. Yksin ollessa tuollaisesta hostellista on helppo löytää uusia tuttavuuksia ja aamupaloille sainkin seuraa parista maratonille valmistautuvasta ranskalaismiehestä ja alakerran baari tuli tsekattua maratonin jälkeisenä iltana saman dormin aussipoikien kanssa. Pitkin hampain sain nieleskeltyä alas mun Saksa-ajan (vasta) kolmannen oluen. Se ei tosin ollut tällainen kahden litran saapas, mitä pojat vetivät.
Mut onneks mä nyt en koko viikonloppua joutunu olemaan siellä yksin, vaan hengailin sit lauantain ja sunnuntai-illan mun Rollon kaverin Ainon kanssa, joka on itse vaihdossa Berliinissä. Vedettiin tärkeimpiä nähtäävyyksiä melko rennolla aikataululla läpi ja juostiin kaupunkia ympäri pastamestaa etsiessä. Hiilaritankkaus olikin ehkä ainoa asia, johon jaksoin panostaa tässä maratontreenissä..:D
Että sellaista Berliinissä. Mun täytyy sanoa, et Berliini ei kyllä noussut mun suosikkikaupunkeihin. Se on mun makuun aivan liian iso ja kun tykkään katsoa kaupunkeja esteettisellä silmällä, en voi sitä kovin kauniiksikaan kehua. Tosin mulla jäi näin lyhyellä reissulla paljon Berliiniä näkemättäkin. Keväällä pitänee ottaa uusi reissu näihin maisemiin ja tsekata ainakin East Side Gallery ja nousta TV-torniin. Maratontunnelma kaupungissa sen sijaan oli aivan mieletön ja sääkin suosi viikonloppuna. Osallistujia oli tänä vuonna about 36 000 ja kannustustajia reitin varrella yli miljoona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti