tiistai 20. syyskuuta 2011

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä - Es ist nicht ganz wie in Strömsö gegangen

Heräsin tänään hengissä Münsteristä. Se on jo ihan positiivinen saavutus eilisen lentoepisodin jälkeen. Mullahan siis oli lennot Kuopio-Riika-Düsseldorf ja mun piti olla Düsselissä joskus yhden jälkeen päivällä, josta sit oisin jatkanu junalla tänne Münsteriin. Mut luontoäiti nyt päätti vähän toisin ja Kuopion kentällä oli aamulla niin paksu sumu, että me jouduttiin odottamaan lähtöä yli kaksi tuntia. Tämän takia sitten myöhästyin mun jatkolennolta ja airBaltic buukkas mulle uudet lennot Düsseliin Frankfurtin kautta. Frankfurtin lentokenttähän oli sit semmoinen kompleksi, että meinas Pikku-Henelläkin mennä sormi suuhun.

No ehkä tuurillakin mä satuin monessa paikkaa löytämään sen mitä etsinkin ja pääsin lopulta Düsseliin, tosin about kuuden aikaan illalla. Düsselin lentokentältä menin junaan (ostin liput saksaksi!) ja loppumatkan bussilla lähimmälle pysäkille, missä kämppikset olikin sit vastassa. Kotona odotti bisset kylmässä ja tilattiin pizzaa. Mä oon nyt sit virallisesti aloittanut tutustumisen tähän oluiden ihanaan maailmaan. Oluen maku ei tosin oo vielä niin ihana, mut ehkä mun makuaisti hioutuu tässä vuoden aikana.

Mun pitäis varmaan kohta lähteä tsekkaamaan mun uudet huudit ja lähikaupat. Matkalaukkua en oo viel jaksanu purkaa vaan se on tos keskellä lattiaa. Toisestahan soitettiin tänä aamuna, et se on Barcelonassa. Noiden jatkolentojen takia mun rinkka lähti omille teilleen, mut nyt se oli löytyny ja saan sen toivottavasti takaisin tänään tai huomenna. Tai jos en saa, niin mulla olis oikea syy skipata Berliinin maraton, koska mun kaikki juoksukamppeet on siinä. No kyl mä saan sen ennen sitä takasin...

Joo, pitää viel sanoa et kämppikset vaikuttaa kyl huipuilta ja muutenkin saksalaiset tuntuu paljon ystävällisemmiltä kuin suomalaiset. Kaikkialla kysytään koko ajan tarvitsetko apua tai mitä etsit (tai sit mä vaan näytän eksyneeltä?) ja kahvilan rouvakin tervehtii "Hallo Schöne", vaikka voin vannoa et näytin kesken sen 16-tuntisen lentoepisodin aivan variksen perseeltä. Ehkä tää on maan tapa, suomalaiselle se vaan kuulostaa äkkiseltään oudolta.

2 kommenttia:

  1. Joo, kuulostaahan se hintsusti oudolta. Mutta hyvä, että lentoepisodi meni hyvin. Outoon paikkaan meneminen on - ainakin minusta - aina vähän pelottavaa. Itselläni saattaisi mennä sormi suuhun, jos lennot ei menekään niin kuin on päässään ne ajatellut.

    VastaaPoista
  2. Hene näytit vaan niin eksyneeltä! <3

    VastaaPoista