Tässä sitä nyt ollaan. Münsterin kotisohvalla katsomassa neljien häiden saksalaista versiota. Saavuin Saksaan lauantaina, jonka jälkeen päivät ovat täyttyneet lähinnä matkatavaroiden ja laatikoiden purkamisesta, siivoamisesta sekä virallisuuksien hoitamisesta täällä päässä. Lensin lauantaina sinivalkoisin siivin Kuopiosta Düsseldorfiin, jossa lentokentällä minua odotti saksalainen herrasmies ruusukimppu kädessä Suomen lippua heiluttaen. Vaihtoaika Helsingissä oli niin lyhyt, että tax free -shoppailut jäivät nyt valitettavasti tekemättä, mutta kyllähän niitä tässä vielä ehtii. Junan sijaan matkustimmekin Münsteriin autolla, sillä Nils oli yllätyksekseni ostanut ukkinsa vanhan auton! Nyt päästään siis autoilemaankin täällä eikä olla sidottu aina vain bussi- ja juna-aikatauluihin (vaikka nekin ovat kyllä todella kattavat).
Kaikesta jälleennäkemisen ihanuudesta ja etäsuhteen voittamisen riemusta huolimatta kotiin päästyä koko tilanne alkoi vasta realisoitua ja saattoi siinä päästä itkukin, kun mietin, että kotimaa on nyt jätetty taakse ja elämän painopiste siirretty tänne Saksaan. Ennen täällä käydessä on lähinnä tullut lomailtua ja Suomessa on aina odottanut opinnot tai työ, jonne palata, mutta nyt pitää opetella ajattelemaan, että elämä tapahtuu lähtökohtaisesti täällä ja Suomi on se paikka, jossa lomaillaan. Tämän sulatteluun menee ehkä vielä hetki, mutta uskoisin, että tästä järkytyksestä päästään yli ja kaikki muuttuu vielä iloksi. Muistaakseni aikoinani Rovaniemelle muuttaessani itkin autossa ensimmäiset puoli tuntia, mutta niin siitäkin selvittiin ja Rovaniemellä tuli vietettyä monta ihanaa vuotta.
Viikonloppu menikin kämppää järjestellessä ja siivoillessa, ja yllätyksekseni entinen kämppikseni Mona ilahdutti meitä vierailullaan sunnuntaina. Muistan kun joskus tyttöjen kanssa pidettiin Rollossa "virastopäivä" ja juostiin maistraatit, työkkärit ja verotoimistot kaikki läpi samana päivänä ja tällaisia virastopäiviä olivat myös tämän viikon maanantai ja tiistai. Maanantaina kävin ilmoittautumassa kaupungissa asuvaksi kaupungintalolla ja ilmoittautumassa sairaskassaan. Illalla vuokranvälittäjä kävi vielä tuomassa alivuokrasopimuksen, jonka jälkeen sen päivän virallisuudet olivat pulkassa. Tiistai alkoi puolestaan vakuutusasioiden hoitamisella, sillä suomalaiset vakuutukseni eivät luonnollisesti ole voimassa Saksassa minkä vuoksi sanoinkin ne irti lähtiessäni. Olin varautunut max. tunnin reissuun vakuutusasioissa, mutta sielläpä istuttiin sitten 2 tuntia ja 40 minuuttia ja olisi istuttu pidempäänkin, ellei meillä olisi ollut jo kiire pankkiin. No, vakuutukset on nyt työn alla ja pankista sain jo saksalaisen tilinumeron. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiselle tämä saksalaisten puheliaisuus on välillä aivan todella raskasta ja meinasi jo mielenkiinto loppua tuon vajaan kolmituntisen aikana. Mutta positiivista on se, että näin ummikkokin on nyt vähän enemmän kartalla saksalaisten vakuutusten suhteen.
Keskiviikkona Nils lähti jälleen töihin ja minä pääsin nauttimaan hausfrau -arjesta kotona. Vielä on mielen päällä niin monta asiaa, että tässä aika on mennyt hyvin niitä hoitaessa. Sää Münsterissäkin on tällä viikolla ollut aurinkoinen ja tänäänkin elohopea nousenee 25 asteen tienoille. Nyt olisi varmaan sopiva aika lunastaa niitä lupauksia kuntoilun aloittamisesta, kun ei voi väittää olevan liiaksi kiirettäkään. Ensi viikolla tiistaina alkaa yliopiston kv-opiskelijoille suunnattu parin viikon preppauskurssi, jolle olen ilmoittautunut. Sen jälkeen on opintojen orientaatioviikko ja 17.10. alkavat viimein luennot. Kovin myöhäiseltähän tuo opintojen aloitus tuntuu näin suomalaisen näkökulmasta, mutta lukukausi täällä kestääkin sitten maaliskuun loppuun saakka ja kesälukukaudella opiskellaan kesälläkin!
Perjantaina lähdetäänkin Nilsin porukoiden luokse viikonlopun viettoon, sillä Nilsin isä ja sisko viettävät syntymäpäiviä - ja niitähän juhlitaan joka vuosi. Tässä taas yksi kummasteltava asia suomalaiselle, joka on viettänyt viimeksi lapsuudessaan synttäreitä ( No okei, kerran myös Rollossa vietettiin, mutta sekin oli vain enemmän tekosyy järjestää juhlat kuin juhlimalla juhlia omaa syntymäpäivää). No mutta sunnuntaina siis tiedossa päivälliskutsut sukulaisten kanssa, lahjojen jakoa ja synttärihulinaa. Ja näistä juhlista tuli vielä mieleen yksi kummallisuus, jonka suomalaiset olisivat tehneet toisin. Näillä kutsuilla tarjotaan ruuan jälkeen jälkiruoka ja sen jälkeen aina erikseen vielä kahvitellaan kakkuineen. Näin meneteltiin myös niissä tähän mennessä ainoissa, saksalaisissa häissä, joissa olen saanut olla läsnä. Hieman tårta på tårta -tyyliä pelkkään jälkiruokakahviin tottuneelle suomalaiselle, mutta maassa maan tavalla tässäkin asiassa.
Muita huomioita näin vajaan viikon jälkeen mm. se, että olen jo täysin kyllästynyt saksalaiseen televisioon, jossa kaikki on dubattu saksaksi. Ei sillä, että en ymmärtäisi, mutta mielelläni katsoisin Big bang theoryt sun muut alkuperäiskielillä, kun tuo dubbaus ei vaan sovi minun televisionkatselumakuun. Pitänee katsoa sarjat netistä englanniksi ja hommata VPN, jotta pääsee katsomaan mm. Ensitreffit alttarilla, kun sekään ei näy Suomen rajojen ulkopuolella. Nyyhkis.
Pahoittelut vielä tylsän kuvattomasta postauksesta, mutta kuvia alkaa tulla vasta, kun saan uuden kännykän ja pääsen kuvailemaan paikkoja teille. Täällä siis kaikki mallillaan vielä toistaiseksi. Auf wiederhören!
torstai 22. syyskuuta 2016
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Tämä blogi on vienyt minut lukemattomia kertoja muistelemaan vaihto-oppilasvuoteni tapahtumia ja nostattanut useaan otteeseen hymyn huulille niitä muistellessani. Olen myös saanut huomata, että pikkuhiljaa olen tahtomattanikin alkanut unohtaa asioita tuolta neljän vuoden takaa ja etenkin silloin on ollut hienoa huomata, että täällä ajatukseni ja tuolloiset fiilikseni ovat kuitenkin säilyneet.
Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.
Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.
Vaikka olen itse blogitekstejä käynyt useampaankin otteeseen täällä lukemassa, en ollut aikoihin huomannut julkaisemattomia tekstejä, jotka edelleen odottavat tuolta neljän vuoden takaa luonnos -tilassa. Blogia henkiin herätellessäni kuitenkin eksyin tuohon kansioon ja löysin sieltä seuraavan tekstin, jonka olen kirjoittanut vuonna 2012 hieman ennen paluutani Suomeen, mutta joka jostain syystä jäi tuolloin kuitenkin julkaisematta.
Edinburghista palattuani ilmassa on ollut lähdön tunnelmaa. Usemmat hyvästit on tullut jo heitettyä ja monia asioita tehtyä viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa tältä erää, koska Münsteriin tulen vielä aivan varmasti palaamaan. I'm not done with Germany yet! Vaihtoon liittyvät viralliset asiat pitivät hetken kiireisinä, kun tuli juostua yliopistolla opintosuoritusotteiden ja allekirjoitusten perässä, kirjoittautumassa ulos yliopistosta ja kaupungista sekä selvittämässä veroasioita verotoimistossa.
Nyt kaiken pitäisi olla kuitenkin kunnossa ja viimeinen viikko onkin mennyt aivan turistina, kun opiskelijakorttikin otettiin pois.
Kämppä on puunattu luovutuskuntoon, jääkaappi syöty tyhjäksi ja ikkunat ja pyykit pesty. Rinkka on koepakattu ja todettu liian täydeksi, joten yksi postipaketti vaatteita ja muuta roinaa on matkalla kotisuomeen ja osa vaatteista heitetty kierrätykseen täällä Saksassa.
Helteet hellivät meitä Saksassa tämän viimeisen viikon. Lauantaina ja sunnuntaina elohopea nousi varmasti reippaasti yli 30 asteen ja olo ulkona oli kuin saunassa. Siinä tuli vietettyä viimeiset chillaukset Aasella ja kanaalilla grillaten ja tähtitaivasta katsellen. Lentolippu on jo kourassa ja aikainen herätys odottaa torstaina, kun kone Helsinki-Vantaalle starttaa puoli yhdeksän tuntumissa aamulla. Puolenpäivän jälkeen Suomen sateet ottanevat mut sitten jo vastaan ja pääsen fiilistelemään ihanaa Helsinkiä, kavereita ja Suomea!
Tää vuosi on välillä mennyt aivan liian nopeasti ja toisinaan aivan liian hitaasti. Mä rakastin tätä vuotta. Ehkä yksi parhaimmista asioista, joita olen elämässäni tehnyt. Se että lähtee aivan uuteen maahan yksinään ja onnistuu luomaan sinne ystäväverkoston ja elämän on aika makea fiilis. Asiat jotka alussa pistivät suomalaisen silmään ovat nyt muuttuneet aivan normaaleiksi ja itseluottamus ja rohkeus ovat kasvaneet, koska kukaan ei ole ollut tekemässä asioita sun puolesta. Siinä hyvin nopeasti huomaa, että tee joko itse tai se jää tekemättä.
Paras asia koko vaihtovuodessani on ollut kuitenkin ihmiset. Se miten mulla kävi hyvä tuuri ja pääsin mahtavaan WG:hen ihanien ihmisten pariin, joiden ystäviin sain tutustua ja tulla osaksi porukkaa, oli aivan mieletöntä. Samat ihmiset ovat varanneet jo lentoliput Suomeen uudeksi vuodeksi, joten lähtöä helpottaa tieto siitä, että kohta taas nähdään. ERASMUS-tyypeistäkin jäi ihmisiä joiden kanssa tuli hengattua enemmän ja vierailukutsuja vaihdettua puolin kuin toisin. Lähden tästä maasta ehkä noin 30 ystävää rikkaampana, joten hetkeäkään en kadu.
Tämä vuosi kaikkine matkusteluineen on kasvanttanut mua varmaan enemmän kuin mikään koskaan ennen. Olen saanut huomata että kysyvälle vastataan ja menipä minne tahansa, kaikesta selviää kun yrittää ja uskaltaa avata suunsa. En voi muuta kuin suositella kaikille pientä loikkaa tuntemattomaan ja vaihtovuotta ulkomailla.
Nyt tässä tällä kirjoiteuksella päätän blogini, jonka kirjoittaminen oli aika ajoin parasta viihdettä ja välillä taas täyttä pakkopullaa. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi "itsekkäistä syistähän tätä kirjoitetaan", toimii tämä mullekin päiväkirjana vaihtoni ajalta ja ehkä teidänkin oli hauska lukea kuulumisiani.
Nyt kuitenkin, kiitos ja anteeksi. On aika tulla kotiin.
Näiden kiitosten ja pahoitteluiden jälkeen olen ehtinyt muuttaa Rovaniemelle, muuttaa kotiin, käydä toisella reppureissulla Aasiassa, valmistua ON:ksi, olla kesätöissä, asua Kouvolassa, valmistua OTM:ksi, asua jälleen kotona, saada ensimmäisen oikean työpaikkani, asua Helsingissä ja lopulta irtisanoutua ensimmäisestä oikeasta työpaikastani. Ja nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ilmassa on lähdön tunnelmaa. Muuttokuorma on lähtenyt, kämppä on puunattu luovutuskuntoon ja jääkaappi syöty tyhjäksi. Huoneeni lattialla banaanilaatikoissa olleet vaatekasat olivat jo silmämääräisesti arvioituna liian iso pala matkalaukulleni (vaikka osa on jo taas heitetty kierrätykseen..), joten postipakettikin piti jälleen laittaa. Tällä kertaa en kuitenkaan kotisuomeen vaan Saksaan, joka saa toimittaa kotimaani virkaa seuraavan ennalta määrittelemättömän ajanjakson aikana.
Kaikkien lähtövalmistelujen jälkeen ollaan kuitenkin jo siinä pisteessä, että minun ei tarvitse oikeastaan tehdä enää muuta kuin pakata viimeiset laukut ja hypätä lentokoneeseen kohti Helsinkiä ja vihdoin Düsseldorfia (OK, muistin juuri, että vakuutukset ja kännykkäliittymä pitää vielä hoitaa...). Vaikka Suomen päässä kaikki onkin abouttiarallaa hoidettu, odottaa Saksassa oma rumbansa sairaskassan, pankin, yliopiston ja vakuutusten kanssa. Niitä voin onneksi alkaa stressata kuitenkin vasta paikan päällä ja siinä onkin sopivasti viikko hoitaa asiat ennen kuin yliopiston preppauskurssi alkaa. Tarkistin muuten juuri Münsterin sään ja tänään sääennuste näytti jopa +32 astetta ensi viikolle, joten jään jännityksellä odottamaan, että riittääkö kesää vielä siihen asti kunnes saavun itse pelipaikoille. Olin jo harkinnut, että hätätapauksessa jätän kesävaatteet kotiin vielä odottamaan seuraavaa reissua, jos näyttää siltä, että ne eivät mahdu nyt matkalaukkuihin. Ehkä täytyy vielä harkita tätä pakattavien asioiden prioirisointia...
Päiväkirjatyypisesti tulen kirjoittelemaan tänne kuulumisia jälleen säännöllisen epäsäännöllisesti niin itseäni, kavereitani kuin perhettänikin silmällä pitäen. Mielelläni luen kommentteja, jos niitä innostutte jättämään ja huomauttaisin vielä, että älkää häiriintykö blogin ulkonäöstä, jota olen viime aikoina tuunaillut uuteen uskoon. Vanhoissa teksteissä niin kuvien kuin tekstinkin osalta asettelut ovat mitä ovat, mutta en jaksa ryhtyä niitä enää korjailemaan. Tervetuloa mukaan! :)
maanantai 20. elokuuta 2012
Harry Potterin syntysijoilla
Heissan taas! Olen ollut luvattoman kauan blogihiljaisuudessa, mutta suoraan sanottuna ei ole hirveästi huvittanut rueta kirjoittelemaan eikä nyt ole mitään maata mullistavaa tapahtunutkaan. Kaksi viikkoa heinäkuusta hurahti siihen, kun ensin äiti ja isä ja heti perään Ansku kävivät mua täällä ilahduttamassa. Sain leikkiä matkaopasta ja molempien vieraiden kanssa käytiin kiertämässä Kölnin ja Düsseldorfin kadut. Oli kuitenkin todella hauskaa ja sattui vielä harvinaisen hyvät ilmat noille viikoille, joten en valita. :)
Sen jälkeen kuitenkin otimme Mari Hannelen kanssa suunnaksi Skotlannin ja Edinburghin sunnuntaina. Olimme aikaisemmin suunnitelleet reissua Lontooseen, mutta koska siellä oli joku pienen mittakaavan tapahtuma, jota olympialaisiksikin sanoivat, päätimme ottaa suunnan vähän pohjoisemmaksi. Ryanairhaqn lennätti käsimatkatavroilla kohtuulliseen 62€ hintaan ees-taas. Siihen se halpa hupi sitten loppuikin, koska UK oli ihan sikakallis.
Koska meillä oli neljä kokonaista päivää aikaa olla perillä, emme lähteneet yrittämäänkään Loch Nessille tai Glasgow'hun tai kauemmas, vaan päätimme nauttia Edinburghista koko ajan. Se olikin hyvä päätös, sillä kaupungissa oli yllättävän paljon tekemistä ja nähtävää ja samaan aikaan sattunut ilmaisfestari Fringe Festival toi oman säväyksensä katukuvaan.
Koska mä oon jotenkin laiskalla tuulella tän blogin kirjoituksen kanssa, niin korvaan selostukseni kuvilla. Toivottavasti ne kertovat enemmäin kuin tuhat sanaa! Hyvin ytimekkäästi voin tiivistää reissun näin: sunnuntai meni kaupungin yleiseen fiilistelyyn ja ensikosketuksen ottamiseen, maanantai pyhitettiin shoppailulle ja pikkukauppojen kiertelylle sekä joillekin nähtävyyksille (Queens Gallery, kuningattaren virallinen Skotlannin asunto Holyrood Palace, Scottish Parliament), tiistaina otimme suunnaksi Edinburghin linnan ja illalla kävimme katsomassa Fringeen liittyen stand-uppia ja viimein keskiviikkona kävimme ulkoilemassa läheisillä mäillä ja kallioilla.
| High Road eli the Royal Mile. Vanhankaupungin pääkatu. |
| Matkaajat onnellisina dormissaan. |
| Fringe-festivaalin katutaiteilijoita |
| Englantilainen puhelinkoppi! |
| Maailman epäkäytännöllisimmät hanat |
| Englantilaista fudgea. Nam nam! |
| Edinburgh Castle |
| Holyrood Palace |
| Skotlantilainen aamiainen. Etummaisena perinneruoka haggista, josta meikäkin sai syötyä yli puolet! Googlatkaa mitä kaikkea tämä herkku sisältää..;) |
| Edinburghin linnassa |
| Scott Monument |
| Hostellin aamupalaa ja maisema ikkunasta |
| Matkalla Arthur's Seatille |
| Huipulla tuulee! |
| Arthur's Seat - korkeutta 251 metriä |
| UK:ssa kaikki vaan toimii väärinpäin :( |
| Cupcakes-kauppa! |
| Afternoon tea naurettavaan 10.95£ hintaan. |
| Kahvila, jossa J.K.Rowling kirjoitti ensimmäisen Harry Potterin |
| Edinburgh yöllä kotiinlähtötunnelmissa |
| Tätä se Skotlanti oikeasti oli |
Oli oikeasti aivan todella mahtava reissu. Edinburgh yllätti monipuolisuudellaan ja voin suositella vierailua noiden festareiden aikaan, koska silloin riittää ainakin joka illalle tekemistä! Ja mikä huvittavinta, Skotlanti vastasi erittäin hyvin stereotypioitaan. Kilteissä kulkeviä miehiä tuli vastaan vähän väliä ja säkkipillit soivat. Viskejäkin olisi pubeissa saanut maistella, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta. Hintatasostaan huolimatta ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Kölnin valot - Kölner Lichter
Hejssan vaan pitkästä aikaa! Mulla on ollu tässä kunnon blogikuolema, koska a.) meneillään on tenttiviikot, mikä on vienyt vapaa-aikani ja b.) en ole tehnyt mitään kummempaa kertomisen arvoista. Asia, josta olen viime aikoina eniten ollut täpinöissäni oli Kuala Lumpurista ostamani thaikeittokirjan yhden reseptin testaaminen (pineapple-chicken curry), joka vei mut hetkeksi takaisin Ko Mukin palmujen alle. Ai että mä rakastan sitä paikallista ruokaa! Pienen koti-ikävän lisäksi olen potenut kaipuuta kyseisen saaren rannoille. Huippupaikka!
Mutta asiaan! Mun elämässä vihdoin tapahtui jotain, kun mun synttärilahjaksi luvattu reissu Kölniin katsomaan Kölner Lichter-tapahtumaa vihdoin koitti. Kölner Lichter on siis tuollainen ilmaistapahtuma Kölnissä Reinin varrella, jossa pimeän tullen valaistut jokilaivat ajavat kulkueena kaupungin halki ja sen jälkeen oli vuorossa massiivinen ilotulitus. Kaduilla ja joen varrella oli muutenkin häppeninkiä, musiikkia ja kaiken maailman kojuja (mm. Kölschiä!).
Semesterticketillähän pääsi taas ilmaiseksi ajelemaan Kölniin ja mentiin ensimmäiseksi maistelemaan vanhaan kaupunkiin paikallista ylpeyttä, Kölschiä (eli kölniläistä olutta). Kölsch on maultaan vähän miedompaa kuin tavan pilsner täällä, joten monet sanovatkin sitä "Frauenbieriksi" eli naisten olueksi. Toi kyllä ehkä pitää paikkansa ainakin mun suhteen, koska tykkään siitä enemmän kuin normioluesta.. Hahha, en ole siis poikkeus sääntöön. Ben heitti läppää, et uskallatko mennä tilaamaan "Altia" eli Altbieriä, joka on taas Düsseldorfin nimikkojuoma. En uskaltanut. Tarjoilija ois varmaanlyöny mua tarjottimella.
| Ilta hämärtyy... enää kaksi tuntia venattavaa.. |
| Ja sitten se alkoi! |
Me mentiin seitsemän maissa varaamaan paikat ja odottamaan illan show'ta Reinin rantaan. Vaikka alussa mietinkin, että onko tämä nyt oikeasti sen arvoista, että istut neljä tuntia jossain kadulla ja venailet tekemättä oikein kummoisemmin mitään, niin voin kyllä sanoa, että kannatti! Kymmenen aikoihin illalla alkoi tapahtua, kun ensimmäiseksi jokilaivat risteilivät ohitse pienten ilotulitusten saatteessa. Hilpeyttä minussa herätti ainakin M/S Düsseldorf-niminen paatti, joka sai kölniläisiltä buuauskonsertin. Läppä näitten kotiseuturakkauden kanssa!
Itse varsinainen ilotulitus alkoi 23.30. ja kesti puoli tuntia! Meillä oli aivan aitiopaikat katsoa koko puolen tunnin show. Voin kyllä sanoa, että kaikki muut näkemäni ilotulitukset kalpenee tämän rinnalla ja voi olla, että en koskaan tule näkemäänkään parempaa. Monta kertaa luulin sen jo loppuvan, mutta se vain jatkui ja jatkui. Tietenkin musiikin kera, mikä teki elämyksestä vielä täydellisemmän. Nämä mun saksalaiset olisivat nyt tulossa vierailemaan Suomeen uudeksi vuodeksi ja naurettiin yhdessä, että ei mitään paineita UV-ohjelman suhteen, koska tuskin on tämän ilotulituksen voittanutta. True that! :D
Paikan päältä sai ilmaiseksi tähtisadetikkuja, joilla sitten tervehdittiin jokilaivoja niiden saapuessa ja polteltiin muutenkin pitkin iltaa. Fiilis ja meininki oli tuolla todella rento, kun kaikki lauloivat mukana, vilkuttivat laivoille ja taputtivat ilotulituksille. Mun ilotulituskuvat on nyt taas todella laadukasta kamaa, että pahoittelut niistä. Mutta löysin youtubesta jo videon lauantai-illalta, joten ehkä siitä saa enemmän käsitystä miten näyttävä koko touhu onkaan. Taustalla näkyy vielä kivasti Kölnin tuomiokirkko, kun oikein tarkasti katsotte.
Oli vielä huippua, että ilotulituksen loputtua lähtiessämme kävelemään rautatieasemaa kohti, soi tämä Kölnin jalkapallojoukkueen hymni "Mer stonn zo dir FC Kölle" eli hochdeutschiksi "Wir stehen zu dir FC Köln". Sen lisäksi että kölsch on olutta, se on myös Kölnin alueen murre ja tää biisi on laulettu kölschiksi. Kun tarkkaan kuuntelee niin kyllä siitä jotakin tajuaa (itsehän osaan sanat kohta ulkoa :D)
Kuitenkin, kaikki tyypit alkoivat laulaa tätä yhteen ääneen ja koska itsekin osasin sanat, ulkomaalaisena vielä, tuli sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon. Hyvä mesta tuo Köln, I like. Jos mä joskus opin puhumaan saksaa suhteellisen vaivattomasti, niin otan missioksi oppia kölschiä. Kielet on vaan niin hieno juttu, ei sille voi mitään. (Lähdettiin muuten 00:49 junalla kohti Münsteriä ja olin kotona kivasti neljän aikaan yöllä. Terveellinen unirytmi taas vaihteen vuoksi.)
Mietin tässä yksi päivä, että kiitos Suomen mahtavan koulujärjestelmän, mulla on mahdollisuus olla ja kommunikoida näiden ihanien ihmisten kanssa täällä. Niin samanlaisia kuin me kaikki ihmiset loppujen lopuksi ollaankaan, kieli voi erottaa meidät niin pahasti, että tuota ei ehkä tajuakaan. Vähän niin kuin meikä Venäjällä, kun ei mitään hajua mitä missäkin lukee ja mitä kukakin sanoo, kun ne ei siellä puhu englantia. :D Mut mulla on täällä jopa kaksi kieltä, joilla kommunikoida näiden kanssa ja ette tiedäkään miten iloiseksi se tekee mut!
Tässä vielä se FC Kölnin hymni kölschiksi. Nyt mun pitäis ehkä palata mun tapahtumarikkaaseen elämään eurooppaoikeuden matskujen pariin. Huomenna ois kielisertifikaatin suullinen koe ja keskiviikkona eurooppaoikeuden tentti. Dann ist es vorbei! Sit on ERASMUS virallisilta osiltaan ohi. Jee ja nyyhkis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)