Meet my hometown!

Vaikka useat ystävät ovat käyneet minua jo moikkaamassa Münsterissä, ajattelin nyt kirjoittaa pienen oodin "uudelle" kotikaupungilleni, jossa voin kyllä sanoa toden teolla viihtyväni. Minun tarinani Münsterin kanssa alkoi jo vuonna 2011, kun saavuin tänne nuorta intoa puhkuen ja mieli avoinna elämäni suurimpaan seikkailuun, Erasmus -vaihtoon. Olin tosin jo aiemmin vuonna 2009 Bremenistä Brysseliin reilatessa vaihtanut kerran junaa Münsterissä, mutta enpa tuolloin osannut aavistaa, että tulisin joskus vielä opiskelemaan tässä kaupungissa ja lopulta muuttamaan tänne. 

Minulle oli alusta lähtien ollut selvää, että haluan lähteä opiskelijavaihtoon juuri Saksaan ja päästä vihdoin käyttämään koulussa oppimaani saksan kieltä. Innostuksestani Saksaa ja saksan kieltä kohtaan voinen kiittää Snoukkabisnestä (tämä oli kova!), Marienhofia, Ystävämme Charlieta ja Poliisikoira Rexiä, joita katsellessani toivoin, että osaisin itse vielä jonain päivänä puhua saksaa. Olen siis varmaan yksi näistä harvoista, joiden mielestä saksa on oikeasti kaunis kieli??! Vaihtoyliopistoa valitessani vaihtoehdot tietenkin rajoittuivat tuolloisen opinahjoni vaihtotarjontaan. Berliinin raakkasin listasta heti pois, koska minulle oli jo tuolloin selvää, että en halua suurkaupunkiin. Lopulta vaihtohakemukseen päätyivät Münster, Gießen ja Köln edellä mainitussa järjestyksessä. Myönnän rehellisesti, että Münster voitti tämän skaban googletteluiden seurauksena (ehkä yliopiston kurssitarjonnallakin oli jotain vaikutusta), koska kuvahaun tulokset miellyttivät silmääni.

Useimmille suomalaisille Münster kaupunkina ei kerro mitään ja usein keskusteluissani se sekoitetaan heti Etelä-Saksan Münchenin kanssa. Münster kuitenkin sijaitsee jossain aivan toisaalla eli läntisen Saksan Nordrhein-Westaflenin osavaltion pohjoisosassa. Münster on Westfalenin hallintoalueen pääkaupunki ja samalla sitä reunustavan Münsterlandin (kyllä, Münsterland on oikeasti olemassa eikä vain minun puheissani) keskus. Samalla se on lähialueen ainoa suurkaupunki, sillä sen lähiseudut ovat kovin maaseutuvaltaisia. Tämän huomaa hyvin maisemaa junan ikkunasta tutkaillessa, kun esimerkiksi Kölnistä saapuessa Reininmaan ja Ruhrin alueen yhteen kasvaneet kaupunkialueet muuttuvat pikkuhiljaa pelloiksi ja metsiksi. Suomen maaseutuun verrattuna asutus on kyllä silti verrattain tiheää.

Reilulla 300 000 asukkalla Münster on Saksan 20. suurin kaupunki ja jopa Saksan mittakaavassa suurkaupungiksi luettava kaupunki. Itse kaupungilla kulkiessa sitä ei kuitenkaan tunne, sillä Münsterin ydinkeskusta on hyvin kompakti ja kaikki siellä on pyörällä tai jalan saavutettavissa. Ydinkeskustaa ympäröi vehreä pyörä- ja jalankulkutienä käytetty, 4,5 kilometrin pituinen promenadi, joka on ehdottomasti yksi Münsterin omaleimaisimmista piirteistä. Ehkä promenadin pituuskin jo antaa hieman käsitystä siitä, miten pieni kaupungin keskusta todella on. Alueen ainoana suurkaupunkina niin ravintola-, ostos- kuin kulttuuritarjontakin on Münsterissä kuitenkin hyvin kattavaa ja voisin väittää täältä löytyvän kaiken tarvittavan. Juuri tämä viihtyisä, intiimi, pienen kaupungin tuntu onkin se asia, mikä saa minut tuntemaan oloni täällä kotoisaksi. Väitän, että suurkaupunkeja on vaikea oppia tuntemaan läpikotaisin, mutta Münsterin keskustan tunnen jo parin vuoden oleskeluiden jälkeen kuin omat taskuni.

Pienuudestaan huolimatta Münster on kuitenkin yksi Saksan suurimmista opiskelijakaupungeista, sillä sen reilusta 300 000 asukkaasta noin 55 000 on opiskelijoita. Opiskelijoiden paljoudesta vastaavat kolme suurta korkeakoulua, sillä Münsteristä löytyy niin yliopisto, ammattikorkeakoulu kuin katolinen korkeakoulukin. Suomalaisille uutta on usein sekin, että Münsterin yliopisto on noin 44 000 opiskelijallaan Saksan viidenneksi suurin yliopisto. Opiskelemaan täällä pystyy siis lähes mitä tahansa. Yliopiston päärakennuksena on 1954 lähtien toiminut Fürstbischof Maximilian Friedrich von Königsegg-Rothenfeldsin vuonna 1787 rakennettu linna eli münsteriläisille tutummin Schloss. Linnan takapihalta löytyy kasvitieteellinen puutarha ja vehreät lenkkipolut kiertävät linnan vallihautojen ympärillä.

Vielä opiskelijakaupunkiakin omaleimaisempi piirre Münsterille ovat sen kaduilla liikkuvat tuhannet ja yhä tuhannet polkupyörät. Münster on Saksan polkupyöräkaupunki numero yksi ja polkupyöriä täältä löytyykin tuplasti asukasmäärään nähden. Pyöräilijöille löytyvät omat pyörätiet ja liikennevalot, ja pyöräteillä vallitsevat omat sääntönsä. Rovaniemeltä tulleelle kaupunkipyöräilyn noviisille pyöräilykulttuurin oppiminen oli aikoinaan hyvin jännittävää, mutta nykyään olen liikenteessä jo itse se, joka tuhahtelee kaiken mailman  sunnuntaipyöräilijöille.

Münster on kuvankaunis kaupunki kauniine kirkkoineen, linnoineen ja suloisine katuineen. Samalla se on vahvasti katolinen kaupunki, jolla on ollut oma piispansa vuodesta 805 lähtien. Näin ollen kaupungin sydän on luonnollisesti hiekkakivestä rakennettu St. Paulus Dom eli Pyhän Pauluksen tuomiokirkko, jonka vieressä sijaitsevalla tuomiokirkon aukiolla pidetään myös viikottaiset markkinat. Muita kaupunkikuvaa hallitsevia kirkkoja ovat jyhkeä Überwasserkirche ja goottilaistyylinen Lambertikirche eli Lamberttikirkko, jonka torneissa roikkuvat edelleen alkuperäiset, vuodelta 1535 peräisin olevat rautahäkit, joihin tukahdutetun kapinallisen uskonpuhdistusliikkeen johtohahmojen ruumiit nostettiin tuolloin kansalle varoitukseksi.

Korttelin päässä tuomiokirkosta avautuu majesteettinen pääkatu, Prinzipalmarkt, jonka rakennusten kaarirakenteet reunustavat pääkatua kauniina nauhana. Münsterin vanhakaupunki kärsi suuria tuhoja toisen maailmansodan pommituksissa, joten tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavatkin Prinzipalmarktia pitkin kävellessä, että komeiden talojen fasaadit ovat todellakin vain fasaadeja, jotka on rakennettu vanhaa rakennustyyliä mukaillen sodan jälkeen. Prinzipalmarktilla sijaitsee myös yksi Münsterin suurimmista nähtävyyksistä, Münsterin raatihuone eli Rathaus, jossa solmittiin vuonna 1648 Euroopan 30 -vuotisen sodan päättänyt rauha.

Münsterin läpi virtaa pieni Aa -joki, jonka ihastuttavaa rantatietä minulla on onni kävellä lähes päivittäin yliopistolle.  Aa -joki virtaa aina ihan kivenheiton päässä keskustasta olevaan Aa -järveen eli tutummin Aaseehen. Itse Aasee on tekojärvi, mutta hyvin viihtyisä sellainen ja luultavasti münsteriläisten suosituin päiväkävelykohde. Uimarantaa Aaseellä ei ole, koska huonon vedenlaadun vuoksi järvessä uinti ei ole mahdollista. Aaseen rantatiet ovat kuitenkin suosittuja lenkkipolkuja, ja järveä ympäröivät viheralueet tarjoavat hyvät puitteet piknikeille, grillaukselle ja muille kesäaktiviteeteille. Järvelle pääsee kuitenkin vuokraamalla polkuveneen tai purjehtimaan Münsterin purjehduskerhon joukoissa. Minä niin haluaisin mennä purjehduskurssille, mutta parisuhteen toista osapuolta pitäisi vielä lämmitellä ajatuksen suhteen.

Münsteristä löytyy myös arkkitehtuuriltaan hyvin modernin oloinen satama-alue Dortmund-Ems kanaalin varrelta sekä varsin monipuolinen eläintarha Aaseen kupeesta. Hellesäiden iskiessä münsteriläiset pulahtavat vilvoittelemaan kanaaliin, mutta itse olen tästä vielä toistaiseksi pidättäytynyt, sillä rahtilaivojen kansoittamassa, betoniseinäisessä kanaalissa uiminen ei herätä  tässä tuhansien järvien maan tytössä suurempia haluja päästä uimaan.

Tällainen on siis minun kotikaupunkini! Olen iloinen, että aikoinani rantauduin juuri tähän kaupunkiin, koska tällaisessa idyllisessä pikkukaupugissa on minun kaltaisen maalaistytönkin helppo hengittää. Opinpahan itsekin tässä tietoja googletellassa, että Münsterissäkin on aina vuoteen 1954 saakka ollut ratikka! Olisipa hauska kuvitella millaista Münsterissä olisi tänään, jos matka keskustassa voisi taittua edelleenkin raitiovanulla. Jos ette vielä huokaile ihstuksesta, niin voitte lopuksi vielä ihailla Münsteriä ilmasta käsin tältä Youtubesta löytyneeltä videolta, olkaapa hyvät!

Frankfurt state of mind

Olen aina kaikille painottanut, että kirjottelen tätä blogia lähinnä itseäni ja Suomessa asuvia perheenjäseniäni ja ystäviäni silmällä pitäen. Siitä huolimatta olin kovin otettu, kun tällä erää vielä Kölnin seudulla asuva Lempipaikkojani -blogin Jonna eksyi blogiini ja kutsui minut pari viikkoa sitten järjestettyyn Keski-Euroopassa asustelevien ulkosuomalaisten bloggaajien tapaamiseen, joka suuntautui tällä kertaa Saksan Frankfurt am Mainiin. Edellisistä tapaamisista kertovia postauksia luettuani odotukseni olivat korkealla hauskanpidon suhteen enkä kyllä joutunut näiden leidien seurassa pettymään!

Münsterissä asuessani en ole vielä törmännyt muihin about samanikäisiin ja -oloisiin suomalaisiin (onko teitä täällä?), vaikkakin kaupungilla ollessa aina välillä kuuleekin puhuttavan suomea luultavasti vaihto-oppilaiden suusta. Siitä syystä lähdin kovin innoissani tapaamaan muita Saksassa (Hollantia ja Luxemburgia unohtamatta) asuvia suomalaisia, joista useammankin blogeja olen seurannut jo monta vuotta. Oli ilo tavata näin inspiroivia naisia, joiden kanssa olisi riittänyt vaikka tikusta juttua jo siitä syystä, että voidaan monessakin suhteessa samaistua toisiimme. Voin vain suositella tutustumaan näihin ja muihinkin ulkosuomalaisten blogeihin!

Oma reissuni alkoi junamatkalla Düsseldorfiin, josta H niin kuin Hausfrau -blogin Jenni ja Hollanninhippiäinen -blogin Liisa nappasivat minut mukaansa kohti Frankfurtia. Siinä oli jo ihmettelemistä miten pääsimme lauantaipäivänä Frankfurtiin ilman suurempia ruuhkia ja löysimme päärautatieaseman tienoilla sijaitsevan The Frankfurt hotellin vierestä vapaan parkkipaikan. Hotellin aulassa odotti tietokoneen ruudulta tuttuja kasvoja, mutta näin oikeassa elämässä vielä uusia tuttavuuksia eli Ajatuksia Saksasta -blogin Oili, Lempipaikkojani -blogin Jonna, London and beyond -blogin Leena, Oh, wie nordisch! -blogin Eeva, Viherjuuria -blogin Heidi, Viisi kymppiä lasissa -blogin Aino sekä Suomalainen im Allgäu -blogin Kati.

Tässä vaiheessa päivää ainakin allekirjoittaneen maha murisi siihen malliin, että oli aika siityä Katin varaamaan Adolf Wagner -perinneravintolaan nauttimaan Frankfurtin erikoisuuksia. Frankfurtissa aiemmin asunut Kati osasi suositella meille talon erikoisuutta, grüne soßea eli vihreää kastiketta, jota sai paistettujen perunoiden ja joko keitettyjen kananmunien tai schnitzeleiden lisukkeeksi. Jostain syystä Saksan schnitzelit alkavat olla jo aika nähty juttu minun osaltani, mutta nyt päädyin pitkästä aikaa ottamaan schnitzelin ja kylläpä se maistui hyvältä, varsinkin tuon raikkaan vihreän kastikkeen kanssa! Paikallinen hapan Apfelwein eli omenaviini sai sen sijaan suunpielet lähinnä irvistykseen, mutta onpahan nyt sekin kokeiltu. Been there, done that!

Siinä viinilasillisten ääressä tutustuessa ja ajatuksia vaihtaessa aika lensi kuin siivillä ja kohta sitä oltiinkin jo takaisin hotellilla ottamassa pikkulepit. Koska yhteinen aika oli hyvin rajallinen, oli se budjetoitu olennaisimpaan eli lähinnä syömiseen ja juomiseen. Ennen illallista etkoilimme vielä suomalaisittain Kaija Koon tahdissa hotellihuoneessa kuohuviiniä nauttien, josta siirryimme sitten vielä ravintolan terassille lämpölamppujen katveeseen samalla, kun vesisade ropisi aurinkovarjon pintaan. Näin Saksassa ehtii siis vielä lokakuussakin nauttimaan terassikeleistä!

Oili oli ottanut selvää Frankfurtin gastonomiamaailmasta ja varannut meille illalliselle pöydän Trares -ravintolasta. Olin jo perinteisesti opiskellut ruokalistan ulkoa ennen reissua, mutta harmikseni se oli ehtinyt muuttua kuukauden vaihtuessa. Päädyin kokeilemaan kolmen ruokalajin -menuta, joka sekin kuulosti kyllä kovin houkuttelevalta. Vaikka kaikki puitteet Traresissa olivat kyllä kohdillaan, jäin kaipaamaan vielä sitä jotain itse ruualta. Illallisen parhaaksi osuudeksi jäi ehkä kuvan alkupalana tarjoiltu tartar -pihvi. Vaikka fine diningista olikin kyse, tulivat mahat kyllä täyteen ja jälkiruokakin jäi puoliksi lautaselle, kun raja tuli jo vastaan.

Kyllä sitä jostain aina huomaa, että ei tässä ainakaan nuoremmaksi olla muuttumassa, sillä tälläkin kertaa alkoivat silmäluomet lurpsahdella siihen malliin illallisen päätteeksi, että ainoa oikea osoite sen jälkeen oli hotellihuone ja oma sänky. Syytän osittain aikaista aamuherätystä siitä, että patterit päääsivät noin loppumaan, mutta onneksi en ollut ainoa, jolla oli sama fiilis!  Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana nousta hotellin aamupalapöytään ja nauttia kuppi kahvia ja tuoretta hedelmäsalaattia. 

Jenni oli ollut hyvin aktiivinen ja hommannut meille sunnuntaiksi jokiristeilyn Main -joella, kiitos vielä tästä! Mielikuvissani jokiristeilyn laiva oli muistuttanut lähinnä Suomenlinnan lauttaa, joten yllätys oli todella positiivinen, kun astelimme sisään Primus Linen  moderniin jokilaivaan. Olin hieman harmitellut sitä miten aika kului niin nopeasti eikä päästy edes kunnolla näkemään Frankfurtin keskustaa, mutta enpä näin jälkeenpäin voisi kuvitellakaan parempaa tapaa viettää sadepäivää Frankfurtissa kuin jokiisteilyllä. Laiva keinui niin pehmeästi eteenpäin, että olisin voinut istua siellä koko päivän maisemia katsellen, mutta parin tunnin jälkeen piti karaistua ja astella Frankfurtin sateeseen katsastamaan vielä vanhan kaupungin aukio.

Risteilyn jälkeen oli itse kunkin auto- ja junaseurueen aika ottaa suunta kohti kotia. Bloggaajatapaaminen oli ohi tältä erää, mutta onneksi suunnitelmat uudesta tapaamisesta ovat jo käynnissä. Viikonlopun puitteet, ruoka ja viini olivat kaikki erinomaisia, mutta parasta oli ehdottomasti näiden suomalaisdaamien seura! Tuntui etuoikeutetulta päästä mukaan ja tutustua kaikkiin mahtaviin tyyppeihin siellä blogien takana. Kiitos vielä teille kaikille seurasta!

Pilvenpiirtäjien Singapore

Pistetäänpäs vielä viimeinen lomapostaus uunista ulos ennen kuin palaan taas arkeen ja Saksan maan kamaralle. Singapore olikin sitten meidän loman ainoa etukäteen suunniteltu ja alkuperäisten suunnitelmien mukainen osuus, ja ehkä juuri sen takia kaikki Singaporessa sujuikin niin jouhevasti ja viihdyimme molemmat siellä todella hyvin. Olihan siellä ihan järkyttävän kuuma auringon aina pilkahtaessa esiin pilvien takaa, mutta tämä lienee se hinta, jonka saat maksaa reissusta päiväntasaajalle. Olisivathan ne asiat huonomminkin voineet olla.

Singapore on Aasiasta haaveilevalle ensikertalaiselle (ja tietysti kaikille muillekin matkaajille) helppo kohde. Ilmassa on Aasian vibat, mutta kaupunki on kuitenkin hyvin länsimaalainen, kaikki toimii ja joka paikassa puhutaan englantia. Tästä nauttii etenkin reissattuaan muissa Aasian maissa, joissa kaikki ei aina välttämättä toimi yhtä kitkattomasti. Singaporessa riittää tehtävää ja nähtävää. Siellä voi shoppailla lukemattomissa kauppakeskuksissa Orchad Roadilla, vierailla Chinatownissa, Little Indiassa ja Colonial Districtillä,  Singapore Zoossa tai Universal Studiosissa. Vietimme jo aivan loman alkuvaiheissa yhden päivän Singaporessa, jolloin hostellimme sijaitsi Clarke Quayn joenranta-alueella. Kaupungin läpi virtaavan Singaporejoen rantakatu ja lähikadut ovat täynnä ravintoloita ja baareja, joten tänne kannattaa suunnistaa, mikäli etsii vilkasta yöelämää. Itse olimme tuolloin noin 28 tunnin valvomisen jälkeen niin väsyneitä, että kaaduimme tajuttomana sänkyyn heti illallista saatuamme.

Langkawilta savuimme kuitenkin tutustumaan kaupunkiin ajan kanssa. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin etukäteen hotellin Singaporesta loman kolmelle viimeiselle yölle. Expedian tarjouksista satuimme bongaamaan Carlton City Hotellin tarjouksen ja pääsimme nauttimaan hieman luksuksesta loman huipennukseksi. Olin salaa toivonut, että saisimme huoneen mahdollisimman korkealta ja hykertelin tyytyväisyydestä, kun hotellin vastaanottovirkailija ilmoitti huoneemme sijainniksi 22. kerroksen. Itse hotellissa oli yhteensä 29 kerrosta, joista viimeisessä sijaitsi sky bar. Kävimmekin yksi ilta nauttimassa kyseisessä sky barissa maisemista ja Singaporen nimikkodrinksuista Singapore slingeistä. Täytyy tosin myöntää, että itselläni sai korkea paikan kammo yliotteen tuollaisessa avoimessa tilassa ja imin 15 SGD:n Singapore slingini melkoisella tahdilla kurkusta alas, jotta voisin palata jälleen turvalliseen hotellihuoneeseemme.   

Yksi mukava ja kaupungin tutkimista helpottava lisä oli hotellin tarjoama kännykkä, jota sai käyttää vapaasti vierailun aikana. Kaupungilla oli huomattavasti helpompi suunnistaa, kun pystyi vetämään esiin google mapsin eikä tarvinnut miettiä loman jälkeen kotona odottavaa puhelinlaskua. Olisipa puhelimella saanut myös soittaa ilmaiseksi tiettyihin maihin Saksa mukaanlukien! Hotellimme osoittautui huippuvalinnaksi siitäkin syystä, että se sattui sijaitsemaan viihtyisällä pienien ravintoloiden ja kuppiloiden täyttämällä Duxton Roadin ja Tanjong Pagar Roadin alueella. Lisäksi turistien must see -kohde Chinatown oli hotelliltamme vain kävelymatkan päässä kuten myös hawker stallien täyttämä Maxwell Food Court.

Muihin vierailemiini Aasian maihin verrattuna Singapore on hintatasoltaan suhteellisen kallis, vaikkakin silti ehkä Eurooppaa hieman edullisempi. Alkoholi Singaporessa on todella kallista, joten se yksi Singapore Sling jäikin ainoaksi alkoholiannoksekseni Singaporessa. Kuten monessa muussakin Aasian maassa, pätee Singaporessakin se, että perinteistä paikallista ruokaa voi saada edullisesti, kun taas länsimaalainen "tuontiruoka" on ylihinnoiteltua. Singaporessa asuneen ystäväni suosituksesta kokeilimme Chinatownissa paikallista erikoisuutta Chilli crabia eli chilillä maustettua taskurapua (?). Chinatownin turistien suosimalla ruokakadulla chilli crab -annoksesta sai pulittaa noin 20 euroa. Itse ravun syöminen oli melko sotkuista puuhaa, vaikka syömistä helpottamaan saikin muovihansikkaat ja kosteuspyyhkeet. Tässä pääsi rapujuhlissa opitut ravunsyöntitaidotkin testiin, kun herkkupalat joutui kaivelemaan kovan kuoren suojista. 

Onneksi löysimme Lonely Planetin opastuksella melko nopeasti Maxwell Food Courtin hawker stallien ääreen, josta löytyi kaikkea mahdollista aasialaista ruokaa huokeaan hintaan. Ystäväni suosituksesta kokeilimme myös erään sympaattisen herrasmiehen kojusta Hainanese Chickeniä (alla olevan kuvan kana-annos), jonka sai vain kolmen euron hintaan. Ruokajuomat food courtilla haetaan erillisistä juomakojuista, josta saimme mm. euron hintaan sokeriruokomehua, joka kovin imelästä nimestään huolimatta oli kovin raikasta. Aasia on kaiken maailman smoothieiden, shake'ien ja mehujen mekka, sillä kaikki nämä tehdään tuoreista hedelmistä suoraan silmiesi edessä eivätkä ne edes rokota hirveästi lompakkoa.

Näin eurooppalaiselle Aasiassa pisti taas hyvin negatiivisesti silmään muovin säästelemtön kerskakulutus ja etenkin Langkawilla olemattomat kierrätysmahdollisuudet. Kaupassa kuin kaupassa ostokset pakataan innokkaasti useaan pieneen muovipussiin, kertakäyttömukeja - ja astioita käytetään säälimättä useassa paikassa ja ylipäänsä kaikki on pakattu muoviin. Loman jälkeen silmiini sattui Süddeutsche Zeitungin artikkeli kymmenestä suurimmasta muovijätettä valtameriin pumppaavasta joesta, joista kahdeksan kymmenestä sijaitsi juurikin Aasiassa. Jo kaksi viikkoakin tuota Aasian meininkiä katsottuani tämä ei mitenkään yllättänyt, mutta turhautti suuresti itse paikan päällä. Jo pari vuotta sitten Vietnamin Halong Baylla oli todella sääli huomata, että meressä kellui joka paikassa muovipulloja ja muuta jätettä. Eli vinkki kaikille Aasiaan matkustaville: pitäkää reput tai kangaskassit mukana, koska sitä juomista saa olla ostamassa koko ajan ja muuten myyjä pakkaa tyyliin jokaisen pullon omaan muovipussiinsa!   

Singaporen saari ja kaupunki ovat niin suuria, että pelkästään apostolin kyydillä siellä ei kovin pitkälle siinä kuumuudessa pääse. Singaporen julkinen liikenne oli meille yhtä kuin MRT -juna/metro, jolla pääsi lentokentältä kaupunkiin ja ympäri saarta. Ostimme molemmat kolmen päivän turistilipun, jotka taisivat maksaa 20 SGD/ kpl plus 10 SGD:n pantti, jotka saimme tietenkin takaisin kortin palautettuamme. Voi vain suositella tätä lippua, koska MRT:llä liikkuminen on superkätevää ja sillä pääsee kaikkien nähtävyyksien äärelle! Lisäksi turistilipulla säästää huomattavasti yksittäisten lippujen sijaan. Ruuhka-aikaan MRT oli ääriään myöten täynnä, mutta noin Saksaankin verrattuna junaan nousussa ei ollu minkäänlaista ryysistä, koska vaunujen pysähtymispaikoille oli maalattu lattiaan viivat, joiden takana täytyi odottaa ja päästää kyydistä nousevat matkustajat rauhassa nousemaan junasta. Voisiko tämä sama systeemi tulla Eurooppaankin, kiitos!

Hyvin onnistuimme Singaporessakin välttämään kaikki maksulliset turistinähtävyydet. Sen sijaan kiertelimme Chinatownin ja Little Indian vilkkailla ja värikkäillä kaduilla, ihailimme Gardens by the Bayn puutarhojen väriloistoa illan hämärtyessä ja nautimme Marina Bay Sandsin kolmella jalalla seisovan laivanmuotoisen kasinorakennuksen valoshow'sta ja Singaporen pilvenpiirtäjien siluetista öistä taivasta vasten. Gardens by the Bayn valtavissa kasvihuoneissa olisi ollut mm. maailman korkein sisälle rakennettu vesiputous. Ulkona jopa 50 metrin korkeuteen nousevat "superpuut" valaistaan joka ilta ja tätä spektaakkelia saapui meidän lisäksi seuraamaan turisti jos toinenkin.

Singapore on myös varsinainen ostosparatiisi ja pääsinpä ensikertaa elämässäni tekemään myös tax free shoppailua ulkomailla! Verovapaista ostoksista verot sai kätevästi haettua takaisin lentokentän automaatilla kotiinpäin suunnatessa. Ajelimme MRT:llä muun muassa IMM Outlet Malliin, jossa saatoimme viettää hetken jos toisenkin Niken outletissa. Kävimme myös ihmettelemässä ihmismäärää HarbourFrontilla Singaporen suurimmassa Kauppakeskuksessa VivoCityssä. Varsinainen ostoskatu Singaporessa on Orchad Road, jolta löytyy luksusmerkkien täyttämiä ostoskeskuksia vierivieressä. Eksyimmekin ensimmäiseksi juuri ION Orchad Malliin ja Paragon -kauppakeskukseen, jotka eivät olleet aivan meidän budjetissa.

Orchad Roadia hieman eteenpäin käveltäessä löysimme kuitenkin 313@Somerset ja Orchad Central -nimiset kauppakeskukset, joista löytyi jo ns. normaaleja kauppoja. Etukäteisgoogletteluiden seurauksena kävimme Orchad Centralissa syömässä sushia Genki Sushi -nimiessä sushiravintolassa, jonka erikoisuus oli tarjoilujuna. Hyvin japanilaiseen tyyliin tilaukset ravintolassa tehtiin pöydistä löytyvillä iPadeilla ja hetken kuluttua tarjoilujuna toi tilaukset oikeaan pöytään. Kaikin tavoin toimiva ja hauska, hieman erilainen konsepti. Sushiähkyt juomineen kustansivat kahdelle hengelle noin 35 euroa, joten Singaporen mittapuulla puhutaan jo hyvin edullisesta vaihtoehdosta. Laitan tähän loppuun vielä videopätkän tuosta Genki Sushin -tarjoilujunasta, jotta saatte käsityksen tästä konseptista.

Neljä päivää hujahtivat Singaporessa ja lähtöpäivänä olisimme mielellämme jääneet vielä vähäksi aikaa tuohon leijonan kaupunkiin. Singapore ei ole vain välttämätön paha Aasian lentojen välilaskupaikkana, vaan oiva kohde vaikka viikonkin lomalle! Itse voisin pyörähtää täällä vaikka kolmannenkin kerran, jos Aasiaan on asiaa vielä tulevaisuudessa.

Palmujen alla

Tässä on tapahtunut taas niin paljon kaikkea kivaa ja olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta palataan nyt vielä hetkeksi Aasian lämpöön, kun Saksassakin sää on mennyt niin koleaksi ja Suomessakin on jo satanut ensilumi. Kuten jo viime postauksessa ennustin, rusketus alkaa jo olla muisto vain, mutta onneksi on niitä pysyvämpiäkin muistoja, joita jakaa tässä teidän kanssa. 

Kun Balin suunnitelmat menivät hienoisesti puihin, lensimme hieman ummikkoina Singaporeen ja pohdimme vasta paikan päällä minne matka jatkuisi. Jo seuraavana päivänä lensimme Singaporesta Kuala Lumpurin kautta Langkawin saarelle Malesian luoteisosaan. Siellä meidät otti vastaan aurinkoinen ja kuuman painostava sää, joka oli ihan lupaava alku noin sadekauden keskellä. Minulle tämä ei ollut ensivisiitti Langkawilla, sillä vietin samaisella saarella noin viikon päivät kevättalvella 2012 ensikertaa Aasiassa reissatessani, joten tiesin jo hieman mitä odottaa saarelta. Olikin kovin jännittävää verestellä viiden vuoden takaisia muistoja ja havannoida ympäristön  muutoksia.

Paljonhan oli Langakawi noista ajoista muuttunut ja paljon oli myös muuttunut meidän lomamentaliteetti. Viimeksi mentiin mahdollisimman pienellä budjetilla mukavuuksista joustaen. Näin muutaman vuoden vanhempana sitä kuitenkin nautti nyt sellaisistakin ylellisyyksistä kuin omasta huoneesta dormin sijaan ja ilmastoinnista tuulettimen asemesta. Vaikka jo viime reissulta tiesin, että Langkawi ei saarena yllä lähellekään Thaimaan saarten idylliä, annoin saarelle kuitenkin toisen mahdollisuuden. 

Koska jouduimme varaamaan majoituksetkin päivän varoitusajalla, päädyimme ensimmäisiksi neljäksi yöksi Villa Ombakiin, noin 15 minuutin taksimatkan päähän Langkawin päärannasta Pantai Cenangista. Resortti oli oikein viihtyisä ja etenkin allasalue infinity pooleineen saa erityismaininnan ensimmäisten päivien auringonpalvontalokaationa. Kuten resorteilla on kuitenkin usein tapana, sijaitsi tämäkin ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä ei mitään, joten aktiviteetti- ja ravintolamahdollisuudet rajoittuivat hyvin pitkälti resortin omiin. Ihmisten ilmoille Pantai Cenangille pääsi 25 ringgetin eli viiden euron hintaan taksilla, jota halvasta hinnasta huolimatta ei nyt välttämättä silti haluaisi maksaa aivan joka päivä.

Resortissa oli hyvin rentouttavaa vain olla ja ottaa rennosti. Toisaalta tykkään kyllä siitä, että ympärillä on ihmisiä ja elämää ja varaa valita mitä tehdä ja minne mennä. En siis näiden kokemusten jälkeen voi allekirjoittaa itseäni resorttilomailijaksi ja siirto Pantai Cenangin läheisyyteen oli viiden päivän jälkeen jo odotettu asia. Seuraavat viisi yötä majailimme Pantai Cenangin viereisellä Pantai Tengah rannalla sijaitsevassa Tropical Resortissa, joka oli googletteluiden mukaan saanut kovin hyvät arviot. Itsekin tykkäsimme paikasta todella paljon huolimatta siitä, että kyse oli hieman vaatimattomammasta paikasta. Parasta Tropical Resortissa oli sijainti, sillä huoneestamme käveli muutamassa minuutissa rannalle ja Pantai Cenangin vilinäänkin noin kymmenessä minuutissa.

Myönnettäköön, että Pantai Cenang ei ollut alueena muuttunut valitettavasti edukseen, vaan ennen kovin viihtyisä rantakatu oli rakennettu täyteen lähinnä vankiloita muistuttavia betonisia hotelleja. Viime kerran jälkeen Cenangille oli noussut oma kauppakeskuskin Cenang Mall, jonka läheisyydestä saattoi löytää niin Starbucksin, Subwayn kuin McDonaldsinkin. Näiden tai niiden rumien hotellien tieltä tilaa oli saanut antaa ihastuttava Breakfast Bar, jossa viime reissulla nautimme aina aamupalaa ja jota nytkin epätoivoisesti etsiskelin, kunnes jouduin TripAdvisorista surukseni lukemaan, että paikka oli laitettu maan tasalle ja maat myyty tai luovutettu valtiolle. Pantai Cenang on paraatiesimerkki siitä, että kaikki kehitys ei aina ole hyvää kehitystä.

Yleiseen fiilikseen Pantai Cenangilla vaikutti myös suuresti se, että käynnissä oli turistikauden low season ja turistien määrä oli todellakin vähäinen verrattuna viimekertaisiin maaliskuun tunnelmiin. Toisia länkkäreitä sai melkein etsimällä etsiä ja suurimman ryhmän turisteista taisivatkin muodostaa muut aasialaiset, joita näkyi joka puolella. Sadekaudella on siis turha etsiä partyparty -fiilistä Langkawilta, sillä meno tuntui kovin hiljaiselta iltaisin Pantai Cenangin kaduilla. Monet luultavasti toivovatkin tätä lomaltaan, mutta näin verrattain nuorena lomaiijana olisin kuitenkin toivonut hieman enemmän elämää ja sykettä uima-altaalla rentoilun lomaan. 

Ruoka (=yksi tärkeimmistä asioista lomaillessa) sen sijaan oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja reilun viikon aikana ehdimmekin testaamaan suhteellisen monta ravintolaa ja muodostamaan omat suosikkimme. Vaikka Malesia on Thaimaahan verrattuna hieman kalliimpi maa, pääsi Langkawillakin illallisesta halvimmillaan noin kolmen neljän euron hintaan. Ehdottomaksi lemppariravintolaksemme nousi Hornbill Hut -niminen kahvila, jonka henkilökunta oli kovin sydämellistä ja josta sai maittavaa aamiaista ja lounasta. Yllättävää kyllä, tämän paikan ranskikset lukeutuvat parhaisiin maistamiini! Aasiassa ollessa voin myös vain suositella paikallista makeaa jääteetä, joka tehtäneen tavan mustasta teestä, jonka joukkoon heitetään jäät ja hieman maitoa. Näitä tuli tilattua paikassa kuin paikassa ja aina se maistui yhtä hyvältä. Note to self, tätä voisi kokeilla kesällä kotonakin!

Täytyy myöntää, että olimme todella laiskoja lomailijoita emmekä jaksaneet tutustua Langkawin nähtävyyksiin emmekä osallistuneet yhteenkään turistiaktiviteettiin, joita olisi ollut tarjolla aina ratsastuksesta, parasailingiin ja kaiken maailman saarikierroksiin. Langkawin saari on suuri ja paikasta toiseen päästäkseen helpointa ja halvinta on varmasti vuokrata auto. Meistä kummallakaan ei ollut suurempaa paloa tutustua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, ja allekirjoittanut boikotoi myös periaatteesta skoottereita Aasian lomakohteissa, joten olimme hyvin pitkälti liikenteessä jalkaisin. Pantai Cenangin tietämillä mitään kyytejä ei tarvitsekaan, sillä alue on varsin kompakti. 

Koko lomamme ajan lämpötilat Langkawilla vaihtelivat noin 25 asteesta 30 paremmalle puolen ja säät pysyivät varsittain aurinkoisina. Valitettavasti Langkawin vesi ei ole kirkasta kuten Thaimaan puolella, joten vesi ei sinänsä houkuttele uimaan eikä se sovellu snorklaamiseen. Tämä olikin ensimmäinen reissu etelään, kun en uinut meressä! Sen sijaan otin ilon irti resorttien uima-altaista ja auringonottotuoleista. Kokonaisuudessaan loma Langkawilla oli kuitenkin onnistunut ja saimme sen mitä tulimme hakemaan. Nyt kaksi kertaa Langkawilla käyneenä voin kuitenkin rehellisesti todeta, että saari on hieman tylsä ja uskon, että tämä jäi nyt viimeiseksi reissukseni Langkawille. Thaimaan rannoille olisin valmis lähtemään uudestaan ihan milloin tahansa, mutta Langkawista vain uupuu sitä jotain.

Eivätkä nämä lomapostaukset vieläkään lopu, sillä ensi kerralla palaan vielä Singaporeen, joka kruunasi lomamme monessa mielessä! Maattuamme reilun viikon auringossa oli aika astua suurkaupungin vilinään pilvenpiirtäjien keskelle. Siitä lisää kunhan ehdin taas asettumaan aloilleni ja kirjoittamaan. Tällä hetkellä aika tuntuu olevan hieman kortilla, kun alkuviikko menee töissä ja loppuviikko on pyhitetty opiskeluille. Kalenteri näyttää loppuvuoden viikonloppujenkin osalta lähinnä punaista, joten kovin montaa joutilasta hetkeä ei ennen joulua ole luvassa!